Judges 5
1 Then Deborah and Barak the son of Abinoam sang on that day, saying,
Niin veisasi Debora ja Barak Abinoamin poika sinä päivänä, sanoen:
2 That the leaders took the lead in Israel, that the people offered themselves willingly, bless ye Jehovah.
Että Israelin puolesta on täydellisesti kostettu ja että kansa antoi itsensä mieluisesti siihen, sentähden kiittäkäät Herraa.
3 Hear, O ye kings. Give ear, O ye rulers. I, even I, will sing to Jehovah. I will sing praise to Jehovah, the God of Israel.
Kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari te päämiehet: minä, minä veisaan Herralle, ja Herralle Israelin Jumalalle minä veisaan.
4 Jehovah, when thou went forth out of Seir, when thou marched out of the field of Edom, the earth trembled, the heavens also dropped, yea, the clouds dropped water.
Herra, kuin sinä läksit Seiristä ja kävit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä.
5 The mountains quaked at the presence of Jehovah, even yon Sinai at the presence of Jehovah, the God of Israel.
Vuoret vuosivat Herran edessä, itse Sinai Herran, Israelin Jumalan edessä.
6 In the days of Shamgar the son of Anath, in the days of Jael, the highways were unoccupied, and the travelers walked through byways.
Samgarin Anatin pojan aikana ja Jaelin aikana tiet katosivat, ja ne kuin kohdastansa käymän piti, kävivät vääriä polkuja.
7 The rulers ceased in Israel, they ceased, until that I, Deborah, arose, that I arose a mother in Israel.
Talonpojat puuttuivat Israelista, ne puuttuivat siihenasti kuin minä Debora tulin, siihenasti kuin minä tulin äidiksi Israeliin.
8 They chose new gods, then war was in the gates. Was there a shield or spear seen among forty thousand in Israel?
Hän valitsi uusia jumalia: silloin oli sota porteissa: ei siellä nähty kilpeä eikä keihästä neljänkymmenen tuhannen seassa Israelissa.
9 My heart is toward the governors of Israel, who offered themselves willingly among the people. Bless ye Jehovah.
Minun sydämelläni on ilo Israelin valtamiehistä: he ovat hyväntahtoiset kansan seassa; kiittäkäät Herraa.
10 Tell, ye who ride on white donkeys, ye who sit on rich carpets, and ye who walk by the way.
Te jotka ajatte kaunisten aasein päällä, te jotka istutte oikeudessa, te jotka käytte teitä myöten, puhukaat näistä.
11 Far from the noise of archers, in the places of drawing water, there they shall rehearse the righteous acts of Jehovah, the righteous acts of his rule in Israel. Then the people of Jehovah went down to the gates.
Kussa ampujat huusivat vedenkantajain seassa, siellä julistettakaan Herran vanhurskautta ja hänen talonpoikainsa vanhurskautta Israelissa; silloin meni Herran kansa porttein tykö.
12 Awake, awake, Deborah, awake, awake, utter a song. Arise, Barak, and lead away thy captives, thou son of Abinoam.
Nouse, nouse, Debora: nouse, nouse ja veisaa virsiä, valmista itses, Barak, vangiksi ota sinun vangitsiat, sinä Abinoamin poika.
13 Then a remnant of the nobles and the people came down. Jehovah came down for me against the mighty.
Silloin rupesi se jäänyt vallitsemaan voimallista kansaa: Herra on hallinnut väkeviä minun kauttani.
14 Out of Ephraim, those whose root is in Amalek, after thee, Benjamin, among thy peoples, out of Machir, came down governors, and out of Zebulun those who handle the marshal's staff.
Ephraimista oli heidän juurensa Amalekia vastaan, ja sinun jälkees BenJamin sinun kansoissas; Makirista ovat tulleet hallitsiat ja Sebulonista kirjoittajat.
15 And the princes of Issachar were with Deborah, as was Issachar, so was Barak, into the valley they rushed forth at his feet. By the watercourses of Reuben there were great resolves of heart.
Isaskarin päämiehet olivat myös Deboran kanssa, ja Isaskar oli niinkuin Barak laaksoon lähetetty jalkaväkinensä; Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.
16 Why did thou sit among the sheepfolds, to hear the pipings for the flocks? At the watercourses of Reuben there were great searchings of heart.
Miksis istuit kahden joukon välillä, kuullakses laumain määkynätä? Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.
17 Gilead abode beyond the Jordan. And Dan, why did he remain in ships? Asher sat still at the haven of the sea, and abode by his creeks.
Gilead jäi toiselle puolelle Jordania, ja miksi Dan asui haahtein seassa? Asser istui meren satamissa ja asui langenneissa kylissänsä.
18 Zebulun was a people who jeopardized their lives to the death, and Naphtali, upon the high places of the field.
Sebulonin kansa antoi henkensä alttiiksi kuolemaan, Naphtali myös, kedon korkeudella.
19 The kings came and fought. Then the kings of Canaan fought in Taanach by the waters of Megiddo. They took no gain of money.
Kuninkaat tulivat ja sotivat; silloin sotivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa Megiddon veden tykönä: ei he saaneet rahaa saaliiksensa.
20 From heaven the stars fought; from their courses they fought against Sisera.
Taivaasta sotivat tähdet juoksussansa, he sotivat Siseraa vastaan.
21 The river Kishon swept them away, that ancient river, the river Kishon. O my soul, march on with strength.
Kisonin ojan kieritti heitä, Kedumin oja, Kisonin oja; minun sieluni tallaa väkeviä.
22 Then the horse hoofs stamped by reason of the prancings, the prancings of their strong ones.
Silloin sotkuivat hevosten kaviot heitä, heidän väkeväinsä hätäisessä paossa.
23 Curse ye Meroz, said the agent of Jehovah. Curse ye bitterly the inhabitants of it, because they did not come to the help of Jehovah, to the help of Jehovah against the mighty.
Kirotkaat Merosta, sanoi Herran enkeli, kiroten kirotkaat hänen asuvaisiansa, ettei he tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien seassa.
24 Blessed above women shall Jael be, the wife of Heber the Kenite. Blessed shall she be above women in the tent.
Siunattu olkoon Jael vaimoin seassa, Heberin Keniläisen emäntä, siunattu olkoon hän majoissansa vaimoin seassa.
25 He asked water. She gave him milk. She brought him butter in a lordly dish.
Kuin hän vettä anoi, niin hän rieskaa antoi; hän kantoi voita kalliissa maljassa.
26 She put her hand to the tent-pin, and her right hand to the workmen's hammer. And with the hammer she smote Sisera; she struck through his head. Yea, she pierced and struck through his temples.
Hän otti naulan käteensä ja sepän vasaran oikiaan käteensä, ja löi Siseran ja runteli hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen korvainsa juuren.
27 At her feet he bowed, he fell, he lay. At her feet he bowed, he fell. Where he bowed, there he fell down dead.
Hänen jalkainsa juureen kumarsi hän maahan, hän lankesi maahan ja pani maata: hänen jalkainsa juureen kumarsi hän itsensä ja lankesi maahan, siinä kuin hän kumarsi itsensä, siinä hän myös makasi hukutettuna.
28 Through the window she looked forth, and cried-the mother of Sisera through the lattice-Why is his chariot so long in coming? Why do the wheels of his chariots delay?
Siseran äiti katsoi akkunasta ja itki huutain häkistä: miksi viipyy hänen vaununsa tulemasta? miksi ovat hänen vaununsa pyörät niin jääneet jälkeen?
29 Her wise ladies answered her, yea, she returned answer to herself,
Ne viisaimmat hänen ylimmäisistä vaimoistansa vastasivat häntä, että hän sanojansa kertoi.
30 Have they not found, have they not divided the spoil? A damsel, two damsels to every man, to Sisera a spoil of dyed garments, a spoil of dyed garments embroidered, of dyed garments embroidered on both sides, on the necks of the spoil?
Eikö he löydä ja jaa saalista, jokaiselle miehelle piian taikka kaksi, ja Siseralle kirjavia ja ommeltuja vaatteita, neulalla ommeltuja vaatteita, kirjavia molemmin puolin kaulan ympäri, saaliiksi.
31 So let all thine enemies perish, O Jehovah, but let those who love him be as the sun when he goes forth in his might. And the land had rest forty years.
Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, Herra! Mutta ne, kuin sinua rakastavat, olkoon niinkuin ylöskäypä aurinko voimassansa. Ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa.
