Job 32
1 So these three men ceased to answer Job because he was righteous in his own eyes.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Then the anger of Elihu the son of Barachel the Buzite, of the family of Ram, was kindled. His anger was kindled against Job because he justified himself rather than God.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 His anger was also kindled against his three friends because they had found no answer, and yet had condemned Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Now Elihu had waited to speak to Job, because they were older than he.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 And when Elihu saw that there was no answer in the mouth of these three men, his anger was kindled.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said, I am young, and ye are very old. Therefore I held back, and dared not show you my opinion.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 I said, Days should speak, and multitude of years should teach wisdom.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 But there is a spirit in man, and the breath of the Almighty gives them understanding.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 It is not the great who are wise, nor the aged who understand justice.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Therefore I said, Hearken to me, I also will show my opinion.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Behold, I waited for your words, I listened for your reasonings, while ye searched out what to say.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Yea, I attended to you. And, behold, there was none who convinced Job, or who answered his words among you.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Beware lest ye say, We have found wisdom. God may vanquish him, not man.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 For he has not directed his words against me. Neither will I answer him with your speeches.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 They are amazed, they answer no more. They have not a word to say.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 And shall I wait because they do not speak, because they stand still, and answer no more?
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 I also will answer my part. I also will show my opinion,
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 for I am full of words. The spirit within me compels me.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Behold, my breast is as wine which has no vent. Like new wine-skins it is ready to burst.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 I will speak that I may be refreshed. I will open my lips and answer.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Let me not, I pray you, respect any man's person. Neither will I give flattering titles to any man.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I know not to give flattering titles, else my maker would soon take me away.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
