Job 3
1 After this Job opened his mouth, and cursed his day.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And Job answered and said,
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Let the day perish in which I was born, and the night which said, There is a man-child conceived.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Let that day be darkness. Let not God from above seek for it, nor let the light shine upon it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let darkness and the shadow of death claim it for their own. Let a cloud dwell upon it. Let blackness come upon it.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 As for that night, let thick darkness seize upon it. Let it not rejoice among the days of the year. Let it not come into the number of the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Lo, let that night be barren. Let no joyful voice come in it.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let them curse it who curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of the twilight of it be dark. Let it look for light, but have none, nor let it behold the eyelids of the morning.
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because it did not shut up the doors of my mother's womb, nor hide trouble from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why did I not die from the womb? Why did I not give up the spirit when my mother bore me?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why did the knees receive me? Or why the breast, that I should suck?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now I should have lain down and been quiet. I should have slept. Then I would have been at rest
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 with kings and counselors of the earth, who built waste places for themselves,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 or with rulers who had gold, who filled their houses with silver.
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or I should have been as a hidden untimely birth, as infants that never saw light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the wicked cease from troubling, and there the weary are at rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 There the prisoners are at ease together. They do not hear the voice of the taskmaster.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and the great are there. And the servant is free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Why is light given to him who is in misery, and life to the bitter in soul,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 who long for death, but it comes not, and dig for it more than for hid treasures,
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 who rejoice exceedingly, and are glad when they can find the grave?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Why is light given to a man whose way is hid, and whom God has hedged in?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For my sighing comes before I eat, and my groanings are poured out like water.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For the thing which I fear comes upon me, and that which I am afraid of comes to me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I am not at ease, nor am I quiet, neither have I rest, but trouble comes.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
