< Job 24 >
1 Why are times not laid up by the Almighty? And why do those who know him not see his days?
Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2 There are men who remove the landmarks. They take away flocks violently, and feed them.
He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
3 They drive away the donkey of the fatherless. They take the widow's ox for a pledge.
He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4 They turn the needy out of the way. The poor of the earth all hide themselves.
Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5 Behold, as wild donkeys in the desert, they go forth to their work, seeking diligently for food. The wilderness yields them bread for their sons.
Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6 They cut their provender in the field, and they glean the vintage of the wicked.
He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7 They lie all night naked without clothing, and have no covering in the cold.
Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8 They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for want of a shelter.
Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9 There are men who pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor,
He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10 so that they go about naked without clothing, and being hungry they carry the sheaves.
Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11 They make oil within the walls of these men. They tread their winepresses, and suffer thirst.
He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12 From out of the populous city men groan, and the soul of the wounded cries out. Yet God does not regard the folly.
He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
13 These are of those who rebel against the light. They do not know the ways of it, nor abide in the paths of it.
Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14 The murderer rises with the light. He kills the poor and needy. And in the night he is as a thief.
Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15 The eye also of the adulterer waits for the twilight, saying, No eye shall see me. And he disguises his face.
Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
16 In the dark they dig through houses. They shut themselves up in the daytime. They do not know the light.
Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17 For the morning is to all of them as thick darkness. For they know the terrors of the thick darkness.
Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
18 Swiftly they pass away upon the face of the waters. Their portion is cursed in the earth. They do not turn into the way of the vineyards.
Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
19 Drought and heat consume the snow waters, and Sheol those who have sinned. (Sheol )
Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol )
20 The womb shall forget him. The worm shall feed sweetly on him. He shall be no more remembered. And unrighteousness shall be broken as a tree.
Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21 He devours the barren who do not bear, and does no good to the widow.
Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22 Yet God preserves the mighty by his power. He rises up who has no assurance of life.
Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23 God gives them to be in security, and they rest in it. And his eyes are upon their ways.
Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24 They are exalted. Yet a little while, and they are gone. Yea, they are brought low. They are taken out of the way as all others, and are cut off as the tops of the ears of grain.
He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25 And if it be not so now, who will prove me a liar, and make my speech worth nothing?
Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?