Job 17
1 My spirit is consumed, my days are extinct, the grave is ready for me.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Surely there are mockers with me, and my eye dwells upon their provocation.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Give now a pledge, be surety for me with thyself. Who is there that will strike hands with me?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 For thou have hid their heart from understanding. Therefore thou shall not exalt them.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 He who denounces his friends for a prey, even the eyes of his sons shall fail.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 But he has made me a byword of the people, and they spit in my face.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 My eye also is dim because of sorrow, and all my members are as a shadow.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Upright men shall be astonished at this, and the innocent shall stir himself up against the profane.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Yet the righteous shall hold on his way. And he who has clean hands shall grow stronger and stronger.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But as for you all, come on now again, and I shall not find a wise man among you.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days are past. My purposes are broken off, even the thoughts of my heart.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 They change the night into day. The light, they say, is near to the darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 if I have said to corruption, Thou are my father, to the worm, My mother, and my sister,
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 where then is my hope? And as for my hope, who shall see it?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
