Job 14
1 Man, who is born of a woman, is of few days, and full of trouble.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 He comes forth like a flower, and is cut down. He too flees as a shadow, and does not continue.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 And do thou open thine eyes upon such a one, and bring me into judgment with thee?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Who can bring a clean thing out of an unclean? Not one.
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Seeing his days are determined, the number of his months is with thee, and thou have appointed his bounds that he cannot pass,
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 look away from him, that he may rest, till he shall accomplish, as a hireling, his day.
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 For there is hope of a tree, if it is cut down, that it will sprout again, and that the tender branch of it will not cease.
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Though the root of it grows old in the earth, and the trunk of it dies in the ground,
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 yet through the scent of water it will bud, and put forth boughs like a plant.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 But man dies, and is laid low. Yea, man gives up the spirit, and where is he?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 As the waters fail from the sea, and the river wastes away and dries up,
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 so man lies down and does not rise. Till the heavens be no more, they shall not awake, nor be roused out of their sleep.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 O that thou would hide me in Sheol, that thou would keep me secret, until thy wrath be past, that thou would appoint for me a set time, and remember me! (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 If a man dies, shall he live again? All the days of my warfare I would wait till my release should come.
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Thou would call, and I would answer thee. Thou would have a desire to the work of thy hands.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 But now thou number my steps. Do thou not watch over my sin?
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 My transgression is sealed up in a bag, and thou fasten up my iniquity.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 But the falling mountain comes to nothing, and the rock is removed out of its place.
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 The waters wear the stones. The overflowings of it wash away the dust of the earth. So thou destroy the hope of man.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Thou prevail forever against him, and he passes. Thou change his countenance, and send him away.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 His sons come to honor, and he does not know it, and they are brought low, but he does not perceive it of them.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 But his flesh upon him has pain, and his soul within him mourns.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
