Isaiah 10
1 Woe to those who decree unrighteous decrees, and to the writers who write perverseness,
Voi kirjanoppineita, jotka väärän lain tekevät ja väärän tuomion kirjoittavat,
2 to turn aside the needy from justice, and to rob the poor of my people of their right, that widows may be their spoil, and that they may make the fatherless their prey!
Että he vääntelisivät köyhän asian, ja tekisivät väkivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin että lesket ovat heidän saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.
3 And what will ye do in the day of visitation, and in the desolation which shall come from far? To whom will ye flee for help? And where will ye leave your glory?
Mitä te tahdotte tehdä etsikkopäivänä, ja hävityksessä, joka kaukaa tulee? kenen tykö te pakenette apua saamaan? ja kuhunka te tahdotte panna teidän kunnianne?
4 They shall only bow down under the prisoners, and shall fall under the slain. For all this his anger is not turned away, but his hand is stretched out still.
Ettette vangittuin kanssa taivutettaisi, ja lyötyin seassa lankeaisi; näissä kaikissa ei ole hänen vihansa asetettu, vaan hänen kätensä on vielä nyt ojennettu.
5 Ho, Assyrian, the rod of my anger, the staff in whose hand is my indignation!
Voi Assur, joka minun vihani vitsa on; joiden käsissä minun julmuuteni sauva on.
6 I will send him against a profane nation, and against the people of my wrath. I will give him a charge, to take the spoil, and to take the prey, and to tread them down like the mire of the streets.
Minä tahdon lähettää hänen ulkokullattua kansaa vastaan, ja antaa hänelle käskyn vihani kansaa vastaan, sitä täydellisesti ryöstämään, ja saalista jakamaan, ja tallaamaan sitä niinkuin lokaa kujilla.
7 However he does not so reason, nor does his heart so think, but it is in his heart to destroy, and to cut off nations not a few.
Vaikka ei hän sitä niin luule, eikä hänen sydämensä niin ajattele; vaan hänen sydämensä on turmelemaan ja hävittämään monta kansaa.
8 For he says, Are not my rulers all of them kings?
Sillä hän sanoo: eikö kaikki minun pääruhtinaani ole kuninkaat?
9 Is not Calno as Carchemish? Is not Hamath as Arpad? Is not Samaria as Damascus?
Eikö Kalno ole niinkuin Karkemis? Eikö Hamat ole niinkuin Arpad? Eikö Samaria ole niinkuin Damasku.
10 As my hand has found the kingdoms of the idols, whose graven images excelled those of Jerusalem and of Samaria,
Niinkuin minun käteni on löytänyt epäjumalain valtakunnat, niin myös heidän epäjumalansa, jotka Jerusalemissa ja Samariassa ovat.
11 shall I not, as I have done to Samaria and her idols, so do to Jerusalem and her idols?
Eikö minun tule tehdä Jerusalemille, ja hänen epäjumalillensa, niinkuin minä Samariallekin ja hänen epäjumalillensa tein?
12 Therefore it shall come to pass, that, when the Lord has performed his whole work upon mount Zion and on Jerusalem, I will punish the fruit of the arrogant heart of the king of Assyria, and the glory of his high looks.
Mutta koska Herra on kaikki tekonsa Zionin vuorella ja Jerusalemissa toimittanut, niin minä tahdon etsiä Assurin kuninkaan ylpeän sydämen hedelmää, ja hänen ylpeiden silmäinsä koreutta;
13 For he has said, By the strength of my hand I have done it, and by my wisdom, for I have understanding. And I have removed the bounds of the peoples, and have robbed their treasures. And like a valiant man I have brought down those who sit on thrones.
Että hän sanoo: minä olen sen toimittanut minun käteni voimalla ja minun taitoni kautta; sillä minä olen taitava: minä olen kansain rajat siirtänyt, ja heidän tavaransa ryöstänyt, ja niinkuin voimallinen lyönyt heidän asujansa maahan.
14 And my hand has found as a nest the riches of the peoples. And like a gathering of eggs that are forsaken, I have gathered all the earth. And there was none that moved the wing, or that opened the mouth, or chirped.
Ja minun käteni on löytänyt kansain tavaran niinkuin linnunpesän, niin että minä olen kaiken maan koonnut niinkuin hyljätyt munat kootaan, kussa ei yhtään ole, joka siipeänsä liikuttaa, nokkansa avaa, eli kirkaisee.
15 Shall the axe boast itself against him who hews with it? Shall the saw magnify itself against him who wields it? As if a rod should wield those who lift it up, or as if a staff should lift up him who is not wood.
Taitaako kirves kerskata sitä vastaan, joka hänellä hakkaa, eli saha taistella sen kanssa, joka häntä vetää? Se olis niinkuin sauva tahtois liikuttaa sitä, joka sen kantaa, ja sauva nostais itsensä niinkuin ei se puu oliskaan.
16 Therefore will the Lord, Jehovah of hosts, send among his fat ones, leanness, and under his glory there shall be kindled a burning like the burning of fire.
Sentähden on Herra, Herra Zebaot, lähettävä laihuuden hänen lihavainsa sekaan, ja sytyttävä hänen kunniansa palamaan kuin tulipalon.
17 And the light of Israel will be for a fire, and his Holy One for a flame, and it will burn and devour his thorns and his briers in one day.
Ja Israelin valkeus on tuleva tuleksi, ja hänen pyhänsä liekiksi, ja pitää palaman, ja kuluttaman hänen orjantappuransa ja ohdakkeensa yhtenä päivänä.
18 And he will consume the glory of his forest, and of his fruitful field, both soul and body. And it shall be as when a standard-bearer faints.
Ja hänen metsänsä ja ketonsa kunnia pitää tyhjään raukeneman, sekä sielu että ruumis, ja pitää tuleman niinkuin koska lipunkantaja nääntyy;
19 And the remnant of the trees of his forest shall be few, so that a child may write them.
Niin että hänen metsänsä jääneet puut lukea taidetaan, ja että lapsikin ne pyältää taitaa.
20 And it shall come to pass in that day, that the remnant of Israel, and those who are escaped of the house of Jacob, shall no more again lean upon him who smote them, but shall lean upon Jehovah, the Holy One of Israel, in truth.
Silloin ei pidä jääneet Israelissa, ja ne jotka tallella ovat Jakobin huoneesta, enää turvaaman häneen, joka heitä lyö; vaan pitää todella turvaaman Herraan Israelin pyhään.
21 A remnant shall return, even the remnant of Jacob, to the mighty God.
Jääneet pitää kääntymän, Jakobin jääneet, väkevän Jumalan tykö.
22 For though thy people, Israel, be as the sand of the sea, a remnant of them shall return. A destruction is determined, overflowing with righteousness.
Sillä jos sinun kansas, o Israel, on niinkuin hiekka meressä, niin kuitenkin heidän jääneensä kääntyvät; sillä estetty hävitys pitää vuotaman yltäkylläisen vanhurskauden.
23 For a full end, and that determined, the Lord, Jehovah of hosts, will make in the midst of all the earth.
Että Herra, Herra Zebaot, antaa tulla aivotun hävityksen koko maahan, ja hallitsee sen.
24 Therefore thus says the Lord, Jehovah of hosts, O my people who dwell in Zion, be not afraid of the Assyrian, though he smites thee with the rod, and lifts up his staff against thee, according to the manner of Egypt.
Sanoo siis Herra, Herra Zebaot: älä pelkää kansani, joka Zionissa asut, Assuria. Hän lyö sinua vitsalla, ja nostaa sauvansa sinua vastaan niinkuin Egyptissä.
25 For yet a very little while, and the indignation shall be accomplished, and my anger is to his destruction.
Sillä aivan vähän ajan perästä pitää armottomuus ja minun vihani täytettämän heidän kadotukseksensa.
26 And Jehovah of hosts will stir up against him a scourge as in the slaughter of Midian at the rock of Oreb. And his rod will be over the sea, and he will lift it up according to the manner of Egypt.
Silloin on Herra Zebaot nostava ruoskan heidän päällensä, niinkuin Midianin tapossa Orebin kalliolla, ja on ylentävä sauvansa meren yli, niinkuin Egyptissä.
27 And it shall come to pass in that day, that his burden shall depart from off thy shoulder, and his yoke from off thy neck, and the yoke shall be destroyed because of fatness.
Silloin pitää hänen kuormansa pakeneman pois sinun hartioiltas, ja hänen ikeensä sinun kaulastas, sillä ikeen pitää pirstaantuman lihavuudesta.
28 He has come to Aiath. He has passed through Migron. At Michmash he lays up his baggage.
Hän tulee Ajatiin, hän vaeltaa Migronin lävitse, hän katselee aseensa Mikmaassa.
29 They have gone over the pass. They have taken up their lodging at Geba. Ramah trembles. Gibeah of Saul has fled.
He vaeltavat luotuspaikan ylitse; he pitävät yösiaa Gebaassa; Raama peljästyy, Saulin Gibea pakenee.
30 Cry aloud with thy voice, O daughter of Gallim! Hearken, O Laishah! O thou poor Anathoth!
Sinä tytär Gallim, huuda vahvasti: ota vaari Laiksesta; sinä raadollinen Anatot.
31 Madmenah is a fugitive. The inhabitants of Gebim flee for safety.
Madmena menee pois tieltä, Gebimin asuvaiset juoksevat matkaansa.
32 This very day he shall halt at Nob. He shakes his hand at the mount of the daughter of Zion, the hill of Jerusalem.
Ollaan vielä päiväkunta Nobissa; niin hän on kääntävä kätensä Zionin tyttären vuoreen päin, ja Jerusalemin korkeuden puoleen.
33 Behold, the Lord, Jehovah of hosts, will lop off the boughs with terror. And the high of stature shall be hewn down, and the lofty shall be brought low.
Katso, Herra, Herra Zebaot, on hakkaava oksat väellä, ja lyhentävä sitä korkiaa; ja korkiat pitää alennettaman.
34 And he will cut down the thickets of the forest with iron, and Lebanon shall fall by a mighty one.
Ja tihkiä metsä pitää raudalla maahan hakattaman; ja Libanon pitää voimallisen kautta kaatuman.
