Genesis 42
1 Now Jacob saw that there was grain in Egypt. And Jacob said to his sons, Why do ye look one upon another?
Mutta kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, sanoi hän pojillensa: "Mitä epäröitte?"
2 And he said, Behold, I have heard that there is grain in Egypt. Get you down there, and buy for us from there, that we may live, and not die.
Ja hän sanoi: "Katso, minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."
3 And Joseph's ten brothers went down to buy grain from Egypt.
Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.
4 But Benjamin, Joseph's brother, Jacob did not send with his brothers, for he said, Lest perhaps harm befall him.
Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.
5 And the sons of Israel came to buy among those who came, for the famine was in the land of Canaan.
Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijain mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.
6 And Joseph was the governor over the land. It was he who sold to all the people of the land. And Joseph's brothers came, and bowed down themselves to him with their faces to the earth.
Mutta Joosef oli vallanpitäjänä maassa; hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.
7 And Joseph saw his brothers, and he knew them, but made himself foreign to them, and spoke roughly with them. And he said to them. From where come ye? And they said, From the land of Canaan to buy food.
Ja Joosef näki veljensä, ja hän tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme, ostamaan elintarpeita".
8 And Joseph knew his brothers, but they did not know him.
Ja Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.
9 And Joseph remembered the dreams which he dreamed of them. And said to them, Ye are spies; ye have come to see the nakedness of the land.
Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia; olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin".
10 And they said to him, No, my lord, but thy servants have come to buy food.
He vastasivat hänelle: "Ei, herra; palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.
11 We are all one man's sons. We are true men. Thy servants are no spies.
Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä; palvelijasi eivät ole vakoojia."
12 And he said to them, No, but ye have come to see the nakedness of the land.
Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin".
13 And they said, We thy servants are twelve brothers, the sons of one man in the land of Canaan. And, behold, the youngest is this day with our father, and one is not.
He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta; nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole".
14 And Joseph said to them, This is that which I spoke to you, saying, Ye are spies.
Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.
15 By this ye shall be proved: By the life of Pharaoh ye shall not go forth from here unless your youngest brother comes here.
Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.
16 Send one of you, and let him fetch your brother. And ye shall be bound, that your words may be proved, whether there be truth in you, or else by the life of Pharaoh surely ye are spies.
Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jääminen tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta; muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."
17 And he put them all together into ward three days.
Ja hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.
18 And Joseph said to them the third day, This do, and live, for I fear God:
Mutta kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkääväinen:
19 If ye be true men, let one of your brothers be bound in your prison house, but go ye, carry grain for the famine of your houses,
jos olette rehellisiä miehiä, niin jääköön yksi teistä, veljeksistä, vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.
20 and bring your youngest brother to me. So shall your words be verified, and ye shall not die. And they did so.
Ja tuokaa nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten todeksi vahvistuu, niin vältätte kuoleman." Ja heidän täytyi tehdä niin.
21 And they said one to another, We are truly guilty concerning our brother, in that we saw the distress of his soul when he besought us, and we would not hear. Therefore this distress has come upon us.
Mutta he sanoivat toinen toisellensa: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme; sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sentähden on meille tullut tämä tuska."
22 And Reuben answered them, saying, Did I not speak to you, saying, Sin not against the child, and ye would not hear? Therefore also, behold, his blood is required.
Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuulleet minua; katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."
23 And they did not know that Joseph understood them, for there was an interpreter between them.
Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.
24 And he turned himself around from them, and wept. And he returned to them, and spoke to them, and took Simeon from among them, and bound him before their eyes.
Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Ja hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
25 Then Joseph commanded to fill their vessels with grain, and to restore every man's money into his sack, and to give them provisions for the way. And thus it was done to them.
Ja Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Ja heille tehtiin niin.
26 And they loaded their donkeys with their grain, and departed from there.
Ja he sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.
27 And as one of them opened his sack to give his donkey provender in the lodging place, he saw his money, and, behold, it was in the mouth of his sack.
Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiansa, huomasi hän rahansa säkin suussa.
28 And he said to his brothers, My money is restored, and, lo, it is even in my sack. And their heart failed them, and they turned trembling one to another, saying, What is this that God has done to us?
Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin; katso, se on minun säkissäni". Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"
29 And they came to Jacob their father to the land of Canaan, and told him all that had befallen them, saying,
Tultuansa isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
30 The man, the lord of the land, spoke roughly with us, and took us for spies of the country.
"Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, niinkuin olisimme olleet maata vakoilemassa.
31 And we said to him, We are true men, and we are no spies.
Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia;
32 We are twelve brothers, sons of our father. One is not, and the youngest is this day with our father in the land of Canaan.
meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia; yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa'.
33 And the man, the lord of the land, said to us, By this I shall know that ye are true men. Leave one of your brothers with me, and take grain for the famine of your houses, and go your way,
Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne minun luokseni; ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.
34 and bring your youngest brother to me. Then I shall know that ye are no spies, but that ye are true men. So I will deliver your brother to you, and ye shall trade in the land.
Ja menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa'."
35 And it came to pass as they emptied their sacks, that, behold, every man's bundle of money was in his sack. And when they and their father saw their bundles of money, they were afraid.
Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään; ja nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä peljästyivät.
36 And Jacob their father said to them, Ye have bereaved me of my sons. Joseph is not, and Simeon is not, and ye will take Benjamin away. All these things are against me.
Ja heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te teette minut lapsettomaksi; Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta; kaikki tämä kohtaa minua".
37 And Reuben spoke to his father, saying, Kill my two sons if I do not bring him to thee. Deliver him into my hand, and I will bring him to thee again.
Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin; anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin".
38 And he said, My son shall not go down with you, for his brother is dead, and he only is left. If harm befalls him by the way in which ye go, then ye will bring down my gray hairs with sorrow to Sheol. (Sheol h7585)
Mutta hän sanoi: "Ei minun poikani saa lähteä teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä; jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella tuonelaan". (Sheol h7585)
