1 Samuel 18
1 And it came to pass, when he had made an end of speaking to Saul, that the soul of Jonathan was knit with the soul of David, and Jonathan loved him as his own soul.
Ja kuin hän oli puheensa lopettanut Saulin kanssa, mieltyi Jonatan ja David keskenänsä sydämestä; ja Jonatan rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
2 And Saul took him that day, and would no more let him go home to his father's house.
Ja Saul otti hänen sinä päivänä eikä sallinut hänen enää palata isänsä huoneesen.
3 Then Jonathan and David made a covenant, because he loved him as his own soul.
Ja Jonatan ja David tekivät liiton keskenänsä; sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.
4 And Jonathan stripped himself of the robe that was upon him, and gave it to David, and his apparel, even to his sword, and to his bow, and to his belt.
Ja Jonatan riisui hameensa, jolla hän oli puetettu ja antoi sen Davidille, niin myös vaatteensa, miekkansa, joutsensa ja vyönsä.
5 And David went out wherever Saul sent him, and behaved himself wisely. And Saul set him over the men of war, and it was good in the sight of all the people, and also in the sight of Saul's servants.
Ja David meni, kuhunka Saul lähetti hänen, ja käytti itsensä toimellisesti; ja Saul asetti hänen sotamiestensä päälle, ja hän oli otollinen kaikelle kansalle, niin myös Saulin palvelioille.
6 And it came to pass as they came, when David returned from the slaughter of the Philistine, that the women came out of all the cities of Israel, singing and dancing, to meet king Saul, with timbrels, with joy, and with instruments of music.
Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi lyömästä Philistealaista, että vaimot kaikista Israelin kaupungeista kävivät virsillä ja hypyillä kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla.
7 And the women sang one to another as they played, and said, Saul has slain his thousands, and David his ten thousands.
Ja vaimot lauloivat keskenänsä, soittaen ja sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.
8 And Saul was very angry, and this saying displeased him, and he said, They have ascribed to David ten thousands, and to me they have ascribed but thousands, and what can he have more but the kingdom?
Niin Saul närkästyi sangen suuresti, ja se puhe ei hänelle kelvannut, ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he antoivat tuhannen: vielä hän kuninkaankin valtakunnan saa.
9 And Saul eyed David from that day and forward.
Ja Saul katsoi julmasti Davidin päälle siitä päivästä ja aina sitte.
10 And it came to pass on the morrow, that an evil spirit from God came mightily upon Saul, and he prophesied in the midst of the house. And David played with his hand, as he did day by day, and Saul had his spear in his hand.
Toisena päivänä vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja hän ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kädellänsä, niinkuin hänen jokapäiväinen tapansa oli; ja Saulin kädessä oli keihäs,
11 And Saul cast the spear, for he said, I will smite David even to the wall. And David turned away from his presence twice.
Jonka hän syöksi, ajatellen: minä syöksen Davidin seinää vastaan; mutta David vältti hänen edestänsä kaksi kertaa.
12 And Saul was afraid of David because Jehovah was with him, and was departed from Saul.
Ja Saul pelkäsi Davidia; sillä Herra oli hänen kanssansa ja oli mennyt pois Saulin tyköä.
13 Therefore Saul removed him from him, and made him his captain over a thousand, and he went out and came in before the people.
Niin pani Saul hänen pois tyköänsä ja teki hänen tuhannen miehen päämieheksi; ja hän kävi ulos ja sisälle kansan edessä.
14 And David behaved himself wisely in all his ways, and Jehovah was with him.
Ja David oli toimellinen kaikissa teissänsä, ja Herra oli hänen kanssansa.
15 And when Saul saw that he behaved himself very wisely, he was afraid of him.
Kuin Saul näki hänen aivan toimellisesti tekevän, pelkäsi hän häntä.
16 But all Israel and Judah loved David, for he went out and came in before them.
Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sillä hän kävi ulos ja sisälle heidän edessänsä.
17 And Saul said to David, Behold, my elder daughter Merab, I will give her to thee for a wife. Only be thou valiant for me, and fight Jehovah's battles. For Saul said, Let not my hand be upon him, but let the hand of the Philistines be upon him.
Ja Saul sanoi Davidille: katso, minä annan vanhimman tyttäreni Merabin sinulle emännäksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi Herran sotaa; sillä Saul ajatteli: ei pidä minun käteni häneen sattuman, vaan Philistealaisten käsi.
18 And David said to Saul, Who am I, and what is my life, or my father's family in Israel, that I should be son-in-law to the king?
Mutta David vastasi Saulia: mikä minä olen? eli mikä on elämäni ja minun isäni sukukunta Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?
19 But it came to pass at the time when Merab, Saul's daughter, should have been given to David, that she was given to Adriel the Meholathite to wife.
Ja tapahtui, kuin aika tuli, että Merab Saulin tytär piti annettaman Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle emännäksi,
20 And Michal, Saul's daughter, loved David, and they told Saul, and the thing pleased him.
Mutta Mikal Saulin tytär rakasti Davidia. Kuin se Saulille ilmoitettiin, niin se kelpasi hänelle.
21 And Saul said, I will give him her, that she may be a snare to him, and that the hand of the Philistines may be against him. Therefore Saul said to David, Thou shall this day be my son-in-law a second time.
Ja Saul sanoi: minä annan hänen hänelle, että hän olis hänelle paulaksi, ja Philistealaisten kädet tulisivat hänen päällensä. Ja Saul sanoi Davidille: sinä tulet tänäpänä toisen kanssa minun vävykseni.
22 And Saul commanded his servants, saying, Converse with David secretly, and say, Behold, the king has delight in thee, and all his servants love thee. Now therefore be the king's son-in-law.
Ja Saul käski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki hänen palveliansa rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan vävyksi.
23 And Saul's servants spoke those words in the ears of David. And David said, Does it seem to you a light thing to be the king's son-in-law, seeing that I am a poor man, and lightly esteemed?
Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David sanoi: luuletteko te sen vähäksi, tulla kuninkaan vävyksi? Ja minä olen köyhä ja halpa mies.
24 And the servants of Saul told him, saying, On this manner David spoke.
Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen hänelle, sanoen; nämät sanat on David puhunut.
25 And Saul said, Thus shall ye say to David, The king does not desire any dowry, but a hundred foreskins of the Philistines, to be avenged of the king's enemies. Now Saul thought to make David fall by the hand of the Philistines.
Saul sanoi: sanokaat näin Davidille: ei kuningas ano yhtään muuta huomenlahjaa, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihamiehille kostettaisiin; sillä Saul ajatteli hukuttaa Davidia Philistealaisten kätten kautta.
26 And when his servants told David these words, it pleased David well to be the king's son-in-law. And the days were not expired.
Niin hänen palveliansa sanoivat Davidille nämät sanat, ja se kelpasi hänelle, tulla niin kuninkaan vävyksi. Ja se aika ei ollut vielä täytetty.
27 And David arose and went, he and his men, and killed of the Philistines two hundred men. And David brought their foreskins, and they gave them in full number to the king, that he might be the king's son-in-law. And Saul gave him Michal his daughter to wife.
Ja David nousi ja läksi matkaan, hän ja hänen miehensä, ja löi Philistealaisista kaksisataa miestä, ja David toi heidän esinahkansa ja täytti kuninkaan luvun, että hän olis kuninkaan vävy. Niin antoi Saul tyttärensä Mikalin hänelle emännäksi.
28 And Saul saw and knew that Jehovah was with David, and Michal, Saul's daughter, loved him.
Ja Saul näki ja ymmärsi Herran olevan Davidin kanssa, ja Saulin tytär Mikal rakasti häntä.
29 And Saul was yet the more afraid of David, and Saul was David's enemy continually.
Niin Saul vielä enemmin pelkäsi Davidia, ja Saul tuli Davidin vihamieheksi kaikkena elinaikanansa.
30 Then the rulers of the Philistines went forth, and it came to pass, as often as they went forth, that David behaved himself more wisely than all the servants of Saul, so that his name was very precious.
Ja Philistealaisten ruhtinaat läksivät ulos, ja heidän lähteissänsä ulos teki David toimellisemmasti kuin kaikki Saulin palveliat, että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.
