Psalmen 129

1 Een lied Hammaaloth. Zij hebben mij dikwijls benauwd van mijn jeugd af, zegge nu Israel;

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 Zij hebben mij dikwijls van mijn jeugd af benauwd; evenwel hebben zij mij niet overmocht.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Ploegers hebben op mijn rug geploegd; zij hebben hun voren lang getogen.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 De HEERE, Die rechtvaardig is, heeft de touwen der goddelozen afgehouwen.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 Laat hen beschaamd en achterwaarts gedreven worden, allen, die Sion haten.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Laat hen worden als gras op de daken, hetwelk verdort, eer men het uittrekt;

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 Waarmede de maaier zijn hand niet vult, noch de garvenbinder zijn arm;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 En die voorbijgaan, niet zeggen: De zegen des HEEREN zij bij u! Wij zegenen ulieden in den Naam des HEEREN.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.