Psalmen 107
1 Looft den HEERE, want Hij is goed; want Zijn goedertierenheid is in der eeuwigheid.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Dat zulks de bevrijden des HEEREN zeggen, die Hij van de hand der wederpartijders bevrijd heeft.
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 En die Hij uit de landen verzameld heeft, van het oosten en van het westen, van het noorden en van de zee.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Die in de woestijn dwaalden, in een weg der wildernis, die geen stad ter woning vonden;
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Zij waren hongerig, ook dorstig; hun ziel was in hen overstelpt.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, heeft Hij hen gered uit hun angsten;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 En Hij leidde hen op een rechten weg, om te gaan tot een stad ter woning.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 Want Hij heeft de dorstige ziel verzadigd, en de hongerige ziel met goed vervuld;
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 Die in duisternis en de schaduw des doods zaten, gebonden met verdrukking en ijzer;
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Omdat zij wederspannig waren geweest tegen Gods geboden, en den raad des Allerhoogsten onwaardiglijk verworpen hadden.
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Waarom Hij hun het hart door zwarigheid vernederd heeft; zij zijn gestruikeld, en er was geen helper.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, verloste Hij hen uit hun angsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Hij voerde hen uit de duisternis en de schaduw des doods, en Hij brak hun banden.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 Want Hij heeft de koperen deuren gebroken, en de ijzeren grendelen in stukken gehouwen.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De zotten worden om den weg hunner overtreding, en om hun ongerechtigheden geplaagd;
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 Hun ziel gruwelde van alle spijze, en zij waren tot aan de poorten des doods gekomen.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, verloste Hij hen uit hun angsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Hij zond Zijn woord uit, en heelde hen, en rukte hen uit hun kuilen.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 En dat zij lofofferen offeren, en met gejuich Zijn werken vertellen.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Die met schepen ter zee afvaren, handel doende op grote wateren;
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 Die zien de werken des HEEREN, en Zijn wonderwerken in de diepte.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Als Hij spreekt, zo doet Hij een stormwind opstaan, die haar golven omhoog verheft.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Zij rijzen op naar den hemel; zij dalen neder tot in de afgronden; hun ziel versmelt van angst.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Zij dansen en waggelen als een dronken man, en al hun wijsheid wordt verslonden.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, zo voerde Hij hen uit hun angsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Hij doet de storm stilstaan, zodat hun golven stilzwijgen.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Dan zijn zij verblijd, omdat zij gestild zijn, en dat Hij hen tot de haven hunner begeerte geleid heeft.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 En Hem verhogen in de gemeente des volks, en in het gestoelte der oudsten Hem roemen.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Hij stelt de rivieren tot een woestijn, en watertochten tot dorstig land.
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Het vruchtbaar land tot zouten grond, om de boosheid dergenen, die daarin wonen.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Hij stelt de woestijn tot een waterpoel, en het dorre land tot watertochten.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 En Hij doet de hongerigen aldaar wonen, en zij stichten een stad ter woning;
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 En bezaaien akkers, en planten wijngaarden, die inkomende vrucht voortbrengen.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 En Hij zegent hen, zodat zij zeer vermenigvuldigen, en hun vee vermindert Hij niet.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Daarna verminderen zij, en komen ten onder, door verdrukking, kwaad en droefenis.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Hij stort verachting uit over de prinsen, en doet hen dwalen in het woeste, waar geen weg is.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Maar Hij brengt den nooddruftige uit de verdrukking in een hoog vertrek, en maakt de huisgezinnen als kudden.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 De oprechten zien het, en zijn verblijd, maar alle ongerechtigheid stopt haar mond.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Wie is wijs? Die neme deze dingen waar; en dat zij verstandelijk letten op de goedertierenheden des HEEREN.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
