Spreuken 1
1 De spreuken van Salomo, den zoon van David, den koning van Israel,
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Om wijsheid en tucht te weten; om te verstaan redenen des verstands;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Om aan te nemen onderwijs van goed verstand, gerechtigheid, en recht, en billijkheden;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Om den slechten kloekzinnigheid te geven, den jongeling wetenschap en bedachtzaamheid.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Die wijs is, zal horen, en zal in lere toenemen; en die verstandig is, zal wijzen raad bekomen.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Om te verstaan een spreuk en de uitlegging, de woorden der wijzen en hun raadselen.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 De vrees des HEEREN is het beginsel der wetenschap; de dwazen verachten wijsheid en tucht.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Mijn zoon! hoor de tucht uws vaders, en verlaat de leer uwer moeder niet;
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Want zij zullen uw hoofd een aangenaam toevoegsel zijn, en ketenen aan uw hals.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Mijn zoon! indien de zondaars u aanlokken, bewillig niet;
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Indien zij zeggen: Ga met ons, laat ons loeren op bloed, ons versteken tegen den onschuldige, zonder oorzaak;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 Laat ons hen levend verslinden, als het graf; ja, geheel en al, gelijk die in den kuil nederdalen; (Sheol h7585)
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Alle kostelijk goed zullen wij vinden, onze huizen zullen wij met roof vullen.
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Gij zult uw lot midden onder ons werpen; wij zullen allen een buidel hebben.
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Mijn zoon! wandel niet met hen op den weg; weer uw voet van hun pad.
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Want hun voeten lopen ten boze; en zij haasten zich om bloed te storten.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Zekerlijk, het net wordt tevergeefs gespreid voor de ogen van allerlei gevogelte;
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 En deze loeren op hun eigen bloed, en versteken zich tegen hun zielen.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Zo zijn de paden van een iegelijk, die gierigheid pleegt; zij zal de ziel van haar meester vangen.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 De opperste Wijsheid roept overluid daar buiten; Zij verheft haar stem op de straten.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Zij roept in het voorste der woelingen; aan de deuren der poorten spreekt Zij Haar redenen in de stad;
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Gij slechten! hoe lang zult gij de slechtigheid beminnen, en de spotters voor zich de spotternij begeren, en de zotten wetenschap haten?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Keert u tot Mijn bestraffing; ziet, Ik zal Mijn Geest ulieden overvloediglijk uitstorten; Ik zal Mijn woorden u bekend maken.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Dewijl Ik geroepen heb, en gijlieden geweigerd hebt; Mijn hand uitgestrekt heb, en er niemand was, die opmerkte;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 En gij al Mijn raad verworpen, en Mijn bestraffing niet gewild hebt;
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Zo zal Ik ook in ulieder verderf lachen; Ik zal spotten, wanneer uw vreze komt.
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 Wanneer uw vreze komt gelijk een verwoesting, en uw verderf aankomt als een wervelwind; wanneer u benauwdheid en angst overkomt;
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Dan zullen zij tot Mij roepen, maar Ik zal niet antwoorden; zij zullen Mij vroeg zoeken, maar zullen Mij niet vinden;
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Daarom, dat zij de wetenschap gehaat hebben, en de vreze des HEEREN niet hebben verkoren.
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 Zij hebben in Mijn raad niet bewilligd; al Mijn bestraffingen hebben zij versmaad;
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Zo zullen zij eten van de vrucht van hun weg, en zich verzadigen met hun raadslagen.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Want de afkering der slechten zal hen doden, en de voorspoed der zotten zal hen verderven.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Maar die naar Mij hoort, zal zeker wonen, en hij zal gerust zijn van de vreze des kwaads.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
