Job 39

1 Weet gij den tijd van het baren der steengeiten? Hebt gij waargenomen den arbeid der hinden?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 Zult gij de maanden tellen, die zij vervullen, en weet gij den tijd van haar baren?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Als zij zich krommen, haar jongen met versplijting voortbrengen, haar smarten uitwerpen?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Haar jongen worden kloek, worden groot door het koren; zij gaan uit, en keren niet weder tot dezelve.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 Wie heeft den woudezel vrij henengezonden, en wie heeft de banden des wilden ezels gelost?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 Dien Ik de wildernis tot zijn huis besteld heb, en het ziltige tot zijn woningen.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Hij belacht het gewoel der stad; het menigerlei getier des drijvers hoort hij niet.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 Dat hij uitspeurt op de bergen, is zijn weide; en hij zoekt allerlei groensel na.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 Zal de eenhoorn u willen dienen? Zal hij vernachten aan uw kribbe?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Zult gij den eenhoorn met zijn touw aan de voren binden? Zal hij de laagten achter u eggen?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 Zult gij op hem vertrouwen, omdat zijn kracht groot is, en zult gij uw arbeid op hem laten?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Zult gij hem geloven, dat hij uw zaad zal wederbrengen, en vergaderen tot uw dorsvloer?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 Zijn an u de verheugelijke vleugelen der pauwen? Of de vederen des ooievaars, en des struisvogels?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Dat zij haar eieren in de aarde laat, en in het stof die verwarmt.

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 En vergeet, dat de voet die drukken kan, en de dieren des velds die vertrappen kunnen?

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Zij verhardt zich tegen haar jongen, alsof zij de hare niet waren; haar arbeid is te vergeefs, omdat zij zonder vreze is.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Want God heeft haar van wijsheid ontbloot, en heeft haar des verstands niet medegedeeld.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 Als het tijd is, verheft zij zich in de hoogte; zij belacht het paard en zijn rijder.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 Zult gij het paard sterkte geven? Kunt gij zijn hals met donder bekleden?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 Zult gij het beroeren als een sprinkhaan? De pracht van zijn gesnuif is een verschrikking.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Het graaft in den grond, en het is vrolijk in zijn kracht; en trekt uit, den geharnaste tegemoet.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 Het belacht de vreze, en wordt niet ontsteld, en keert niet wederom vanwege het zwaard.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 Tegen hem ratelt de pijlkoker, het vlammig ijzer des spies en der lans.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 Met schudding en beroering slokt het de aarde op, en gelooft niet, dat het is het geluid der bazuin.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 In het volle geklank der bazuin, zegt het: Heah! en ruikt den krijg van verre, den donder der vorsten en het gejuich.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 Vliegt de sperwer door uw verstand, en breidt hij zijn vleugelen uit naar het zuiden?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 Is het naar uw bevel, dat de arend zich omhoog verheft, en dat hij zijn nest in de hoogte maakt?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Hij woont en vernacht in de steenrots, op de scherpte der steenrots en der vaste plaats.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Van daar speurt hij de spijze op; zijn ogen zien van verre af.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Ook zuipen zijn jongen bloed; en waar verslagenen zijn, daar is hij.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.