Psalmen 78

1 Een onderwijzing van Asaf. O mijn volk! neem mijn leer ter oren; neigt ulieder oor tot de redenen mijns monds.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Ik zal mijn mond opendoen met spreuken; ik zal verborgenheden overvloediglijk uitstorten, van ouds her;

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Die wij gehoord hebben en weten ze, en onze vaders ons verteld hebben.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 Wij zullen het niet verbergen voor hun kinderen, voor het navolgende geslacht, vertellende de loffelijkheden des HEEREN, en Zijn sterkheid, en Zijn wonderen, die Hij gedaan heeft.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Want Hij heeft een getuigenis opgericht in Jakob, en een wet gesteld in Israel; die Hij onzen vaderen geboden heeft, dat zij ze hun kinderen zouden bekend maken;

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 Opdat het navolgende geslacht die weten zou, de kinderen, die geboren zouden worden; en zouden opstaan, en vertellen ze hun kinderen;

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 En dat zij hun hoop op God zouden stellen, en Gods daden niet vergeten, maar Zijn geboden bewaren;

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 En dat zij niet zouden worden gelijk hun vaders, een wederhorig en wederspannig geslacht; een geslacht, dat zijn hart niet richtte, en welks geest niet getrouw was met God.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 (De kinderen van Efraim, gewapende boogschutters, keerden om ten dage des strijds.)

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 Zij hielden Gods verbond niet, en weigerden te wandelen in Zijn wet.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 En zij vergaten Zijn daden, en Zijn wonderen, die Hij hun had doen zien.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Voor hun vaderen had Hij wonder gedaan, in Egypteland, in het veld van Zoan.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Hij kliefde de zee, en deed er hen doorgaan; en de wateren deed Hij staan als een hoop.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 En Hij leidde hen des daags met een wolk, en den gansen nacht met een licht des vuurs.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Hij kliefde de rotsstenen in de woestijn, en drenkte hen overvloedig, als uit afgronden.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Want Hij bracht stromen voort uit de steenrots, en deed de wateren afdalen als rivieren.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Nog voeren zij wijders voort tegen Hem te zondigen, verbitterende den Allerhoogste in de dorre wildernis.

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 En zij verzochten God in hun hart, begerende spijs naar hun lust.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 En zij spraken tegen God, zij zeiden: Zou God een tafel kunnen toerichten in de woestijn?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Ziet, Hij heeft den rotssteen geslagen, dat er wateren uitvloeiden, en beken overvloediglijk uitbraken, zou Hij ook brood kunnen geven? Zou Hij Zijn volke vlees toebereiden?

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Daarom hoorde de HEERE, en werd verbolgen; en een vuur werd ontstoken tegen Jakob, en toorn ging ook op tegen Israel;

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 Omdat zij in God niet geloofden, en op Zijn heil niet vertrouwden.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Daar Hij den wolken van boven gebood, en de deuren des hemels opende;

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 En regende op hen het Man om te eten, en gaf hun hemels koren.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Een iegelijk at het brood der Machtigen; Hij zond hun teerkost tot verzadiging.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Hij dreef den oostenwind voort in den hemel, en voerde den zuidenwind aan door Zijn sterkte;

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 En regende op hen vlees als stof, en gevleugeld gevogelte als zand der zeeen;

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 En deed het vallen in het midden zijns legers, rondom zijn woningen.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Toen aten zij, en werden zeer zat; zodat Hij hun hun lust toebracht.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Zij waren nog niet vervreemd van hun lust; hun spijs was nog in hun mond,

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 Als Gods toorn tegen hen opging, dat Hij van hun vetsten doodde, en de uitgelezenen van Israel nedervelde.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 Boven dit alles zondigden zij nog, en geloofden niet, door Zijn wonderen.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Dies deed Hij hun dagen vergaan in ijdelheid, en hun jaren in verschrikking.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Als Hij hen doodde, zo vraagden zij naar Hem, en keerden weder, en zochten God vroeg;

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 En gedachten, dat God hun Rotssteen was, en God, de Allerhoogste, hun Verlosser.

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 En zij vleiden Hem met hun mond, en logen Hem met hun tong.

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 Want hun hart was niet recht met Hem, en zij waren niet getrouw in Zijn verbond.

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 Doch Hij, barmhartig zijnde, verzoende de ongerechtigheid, en verdierf hen niet; maar wendde dikwijls Zijn toorn af, en wekte Zijn ganse grimmigheid niet op.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 En Hij dacht, dat zij vlees waren, een wind, die henengaat en niet wederkeert.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Hocc e dikwijls verbitterden zij Hem in de woestijn, deden Hem smart aan in de wildernis!

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Want zij kwamen alweder, en verzochten God, en stelden den Heilige Israels een perk.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 Zij dachten niet aan Zijn hand, aan den dag, toen Hij hen van den wederpartijder verloste;

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 Hoe Hij Zijn tekenen stelde in Egypte, en Zijn wonderheden in het veld van Zoan;

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 En hun vloeden in bloed veranderde, en hun stromen, opdat zij niet zouden drinken.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Hij zond een vermenging van ongedierte onder hen, dat hen verteerde, en vorsen, die hen verdierven.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 En Hij gaf hun gewas den kruidworm, en hun arbeid den sprinkhaan.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Hij doodde hun wijnstok door den hagel, en hun wilde vijgebomen door vurigen hagelsteen.

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 Ook gaf Hij hun vee den hagel over, en hun beesten aan de vurige kolen.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Hij zond onder hen de hittigheid Zijns toorns, verbolgenheid, en verstoordheid, en benauwdheid, met uitzending der boden van veel kwaads.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Hij woog een pad voor Zijn toorn; Hij onttrok hun ziel niet van den dood; en hun gedierte gaf Hij aan de pestilentie over.

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 En Hij sloeg al het eerstgeborene in Egypte, het beginsel der krachten in de tenten van Cham.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 En Hij voerde Zijn volk als schapen, en leidde hen, als een kudde, in de woestijn.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Ja, Hij leidde hen zeker, zodat zij niet vreesden; want de zee had hun vijanden overdekt.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 En Hij bracht hen tot de landpale Zijner heiligheid, tot dezen berg, dien Zijn rechterhand verkregen heeft.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 En Hij verdreef voor hun aangezicht de heidenen, en deed hen vallen in het snoer hunner erfenis, en deed de stammen Israels in hun tenten wonen.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Maar zij verzochten en verbitterden God, den Allerhoogste, en onderhielden Zijn getuigenissen niet.

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 En zij weken terug, en handelden trouwelooslijk, gelijk hun vaders; zij zijn omgekeerd, als een bedriegelijke boog.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 En zij verwekten Hem tot toorn door hun hoogten, en verwekten Hem tot ijver door hun gesneden beelden.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 God hoorde het en werd verbolgen, en versmaadde Israel zeer.

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Dies verliet Hij den tabernakel te Silo, de tent, die Hij tot een woning gesteld had onder de mensen.

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 En Hij gaf Zijn sterkte in de gevangenis, en Zijn heerlijkheid in de hand des wederpartijders.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 En Hij leverde Zijn volk over ten zwaarde, en werd verbolgen tegen Zijn erfenis.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 Het vuur verteerde hun jongelingen, en hun jonge dochters werden niet geprezen.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Hun priesters vielen door het zwaard, en hun weduwen weenden niet.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Toen ontwaakte de Heere, als een slapende, als een held, die juicht van den wijn.

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 En Hij sloeg Zijn wederpartijders aan het achterste; Hij deed hun eeuwige smaadheid aan.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Doch Hij verwierp de tent van Jozef, en den stam van Efraim verkoos Hij niet.

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 Maar Hij verkoos den stam van Juda, den berg Sion, dien Hij liefhad.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 En Hij bouwde Zijn heiligdom als hoogten, als de aarde, die Hij gegrond heeft in eeuwigheid.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 En Hij verkoos Zijn knecht David, en nam hem van de schaapskooien;

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 Van achter de zogende schapen deed Hij hem komen, om te weiden Jakob, Zijn volk, en Israel, Zijn erfenis.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Ook heeft hij hen geweid naar de oprechtheid zijns harten, en heeft hen geleid met een zeer verstandig beleid zijner handen.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.