Psalmen 69

1 Een psalm van David, voor den opperzangmeester, op Schoschannim. Verlos mij, o God! want de wateren zijn gekomen tot aan de ziel.

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

2 Ik ben gezonken in grondeloze modder, waar men niet kan staan; ik ben gekomen in de diepten der wateren, en de vloed overstroomt mij.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

3 Ik ben vermoeid van mijn roepen, mijn keel is ontstoken, mijn ogen zijn bezweken, daar ik ben hopende op mijn God.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

4 Die mij zonder oorzaak haten, zijn meer dan de haren mijns hoofds; die mij zoeken te vernielen, die mij om valse oorzaken vijand zijn, zijn machtig geworden; wat ik niet geroofd heb, moet ik alsdan wedergeven.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

5 O God! Gij weet van mijn dwaasheid, en mijn schulden zijn voor U niet verborgen.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

6 Laat hen door mij niet beschaamd worden, die U verwachten, o Heere, HEERE der heirscharen, laat hen door mij niet te schande worden, die U zoeken, o God Israels!

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

7 Want om Uwentwil draag ik versmaadheid; schande heeft mijn aangezicht bedekt.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

8 Ik ben mijn broederen vreemd geworden, en onbekend aan mijner moeders kinderen.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

9 Want de ijver van Uw huis heeft mij verteerd; en de smaadheden dergenen, die U smaden, zijn op mij gevallen.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

10 En ik heb geweend in het vasten mijner ziel; maar het is mij geworden tot allerlei smaad.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

11 En ik heb een zak tot mijn kleed aangedaan; maar ik ben hun tot een spreekwoord geworden.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

12 Die in de poort zitten, klappen van mij; en ik ben een snarenspel dergenen, die sterken drank drinken.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

13 Maar mij aangaande, mijn gebed is tot U, o HEERE; er is een tijd des welbehagens, o God! door de grootheid Uwer goedertierenheid; verhoor mij door de getrouwheid Uws heils.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

14 Ruk mij uit het slijk, en laat mij niet verzinken; laat mij gered worden van mijn haters, en uit de diepten der wateren.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 Laat de watervloed mij niet overstromen, en laat de diepte mij niet verslinden; en laat den put zijn mond over mij niet toesluiten.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

16 Verhoor mij, o HEERE, want Uw goedertierenheid is goed; zie mij aan naar de grootheid Uwer barmhartigheden.

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

17 En verberg Uw aangezicht niet van Uw knecht, want mij is bange; haast U, verhoor mij.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

18 Nader tot mijn ziel, bevrijd ze; verlos mij om mijner vijanden wil.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

19 Gij weet mijn versmaadheid, en mijn schaamte, en mijn schande; al mijn benauwers zijn voor U.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

20 De versmaadheid heeft mijn hart gebroken, en ik ben zeer zwak; en ik heb gewacht naar medelijden, maar er is geen; en naar vertroosters, maar heb ze niet gevonden.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

21 Ja, zij hebben mij gal tot mijn spijs gegeven; en in mijn dorst hebben zij mij edik te drinken gegeven.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

22 Hun tafel worde voor hun aangezicht tot een strik, en tot volle vergelding tot een valstrik.

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

23 Laat hun ogen duister worden, dat zij niet zien; en doe hun lenden gedurig waggelen.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

24 Stort over hen Uw gramschap uit; en de hittigheid Uws toorns grijpe hen aan.

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

25 Hun paleis zij verwoest; in hun tenten zij geen inwoner.

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

26 Want zij vervolgen, dien Gij geslagen hebt; en maken een praat van de smart Uwer verwonden.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

27 Doe misdaad tot hun misdaad, en laat hen niet komen tot Uw gerechtigheid.

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

28 Laat hen uitgedelgd worden uit het boek des levens, en met de rechtvaardigen niet aangeschreven worden.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

29 Doch ik ben ellendig en in smart; Uw heil, o God! zette mij in een hoog vertrek.

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

30 Ik zal Gods Naam prijzen met gezang, en Hem met dankzegging grootmaken.

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

31 En het zal den HEERE aangenamer zijn dan een os, of een gehoornde var, die de klauwen verdeelt.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

32 De zachtmoedigen, dit gezien hebbende, zullen zich verblijden; en gij, die God zoekt, ulieder hart zal leven.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

33 Want de HEERE hoort de nooddruftigen, en Hij veracht Zijn gevangenen niet.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

34 Dat Hem prijzen de hemel en de aarde, de zeeen, en al wat daarin wriemelt.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

35 Want God zal Sion verlossen, en de steden van Juda bouwen; en aldaar zullen zij wonen, en haar erfelijk bezitten;

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

36 En het zaad Zijner knechten zal haar beerven; en de liefhebbers Zijns Naams zullen daarin wonen.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.