Psalmen 2
1 Waarom woeden de heidenen, en bedenken de volken ijdelheid?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 De koningen der aarde stellen zich op, en de vorsten beraadslagen te zamen tegen den HEERE, en tegen Zijn Gezalfde, zeggende:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 Laat ons hun banden verscheuren, en hun touwen van ons werpen.
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 Die in den hemel woont, zal lachen; de HEERE zal hen bespotten.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Dan zal Hij tot hen spreken in Zijn toorn, en in Zijn grimmigheid zal Hij hen verschrikken.
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 Ik toch heb Mijn Koning gezalfd over Sion, den berg Mijner heiligheid.
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 Ik zal van het besluit verhalen: de HEERE heeft tot Mij gezegd: Gij zijt Mijn Zoon, heden heb Ik U gegenereerd.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Eis van Mij, en Ik zal de heidenen geven tot Uw erfdeel, en de einden der aarde tot Uw bezitting.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 Gij zult hen verpletteren met een ijzeren scepter; Gij zult hen in stukken slaan als een pottenbakkersvat.
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Nu dan, gij koningen, handelt verstandiglijk; laat u tuchtigen, gij rechters der aarde!
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Dient den HEERE met vreze, en verheugt u met beving.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Kust den Zoon, opdat Hij niet toorne, en gij op den weg vergaat, wanneer Zijn toorn maar een weinig zou ontbranden. Welgelukzalig zijn allen, die op Hem betrouwen.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
