Psalmen 130

1 Een lied Hammaaloth. Uit de diepten roep ik tot U, o HEERE!

Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

2 HEERE! hoor naar mijn stem; laat Uw oren opmerkende zijn op de stem mijner smekingen.

Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

3 Zo Gij, HEERE! de ongerechtigheden gadeslaat; HEERE! wie zal bestaan?

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?

4 Maar bij U is vergeving, opdat Gij gevreesd wordt.

Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

5 Ik verwacht den HEERE; mijn ziel verwacht, en ik hoop op Zijn Woord.

Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.

6 Mijn ziel wacht op den HEERE, meer dan de wachters op den morgen; de wachters op den morgen.

Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

7 Israel hope op den HEERE; want bij den HEERE is goedertierenheid, en bij Hem is veel verlossing.

Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.

8 En Hij zal Israel verlossen van al zijn ongerechtigheden.

Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.