Psalmen 121

1 Een lied Hammaaloth. Ik hef mijn ogen op naar de bergen, vanwaar mijn hulp komen zal.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

2 Mijn hulp is van den HEERE, Die hemel en aarde gemaakt heeft.

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

3 Hij zal uw voet niet laten wankelen; uw Bewaarder zal niet sluimeren.

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

4 Ziet, de Bewaarder Israels zal niet sluimeren, noch slapen.

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

5 De HEERE is uw Bewaarder, de HEERE is uw Schaduw, aan uw rechterhand.

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

6 De zon zal u des daags niet steken, noch de maan des nachts.

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

7 De HEERE zal u bewaren van alle kwaad; uw ziel zal Hij bewaren.

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

8 De HEERE zal uw uitgang en uw ingang bewaren, van nu aan tot in der eeuwigheid.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!