< Psalmen 120 >
1 Een lied op Hammaaloth. Ik heb tot den HEERE geroepen in mijn benauwdheid, en Hij heeft mij verhoord.
Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
2 O HEERE! red mijn ziel van de valse lippen, van de bedriegelijke tong.
Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
3 Wat zal U de bedriegelijke tong geven, of wat zal zij U toevoegen?
Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
4 Scherpe pijlen eens machtigen, mitsgaders gloeiende jeneverkolen.
Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!
5 O, wee mij, dat ik een vreemdeling ben in Mesech, dat ik in de tenten Kedars wone.
Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!
6 Mijn ziel heeft lang gewoond bij degenen, die den vrede haten.
Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.
7 Ik ben vreedzaam; maar als ik spreek, zijn zij aan den oorlog.
Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.