Psalmen 107
1 Looft den HEERE, want Hij is goed; want Zijn goedertierenheid is in der eeuwigheid.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Dat zulks de bevrijden des HEEREN zeggen, die Hij van de hand der wederpartijders bevrijd heeft.
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 En Hij die uit de landen verzameld heeft, van het oosten en van het westen, van het noorden en van de zee.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Die in de woestijn dwaalden, in een weg der wildernis, die geen stad ter woning vonden;
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Zij waren hongerig, ook dorstig; hun ziel was in hen overstelpt.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, heeft Hij hen gered uit hun angsten;
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 En Hij leidde hen op een rechten weg, om te gaan tot een stad ter woning.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Want Hij heeft de dorstige ziel verzadigd, en de hongerige ziel met goed vervuld;
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Die in duisternis en de schaduw des doods zaten, gebonden met verdrukking en ijzer;
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Omdat zij wederspannig waren geweest tegen Gods geboden, en den raad des Allerhoogsten onwaardiglijk verworpen hadden.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Waarom Hij hun het hart door zwarigheid vernederd heeft; zij zijn gestruikeld, en er was geen helper.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, verloste Hij hen uit hun angsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Hij voerde hen uit de duisternis en de schaduw des doods, en Hij brak hun banden.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Want Hij heeft de koperen deuren gebroken, en de ijzeren grendelen in stukken gehouwen.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De zotten worden om den weg hunner overtreding, en om hun ongerechtigheden geplaagd;
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Hun ziel gruwelde van alle spijze, en zij waren tot aan de poorten des doods gekomen.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, verloste Hij hen uit hun angsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Hij zond Zijn woord uit, en heelde hen, en rukte hen uit hun kuilen.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 En dat zij lofofferen offeren, en met gejuich Zijn werken vertellen.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Die met schepen ter zee afvaren, handel doende op grote wateren;
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Die zien de werken des HEEREN, en Zijn wonderwerken in de diepte.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Als Hij spreekt, zo doet Hij een stormwind opstaan, die haar golven omhoog verheft.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Zij rijzen op naar den hemel; zij dalen neder tot in de afgronden; hun ziel versmelt van angst.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Zij dansen en waggelen als een dronken man, en al hun wijsheid wordt verslonden.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Doch roepende tot den HEERE in de benauwdheid, die zij hadden, zo voerde Hij hen uit hun angsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Hij doet den storm stilstaan, zodat hun golven stilzwijgen.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Dan zijn zij verblijd, omdat zij gestild zijn, en dat Hij hen tot de haven hunner begeerte geleid heeft.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Laat hen voor den HEERE Zijn goedertierenheid loven, en Zijn wonderwerken voor de kinderen der mensen;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 En Hem verhogen in de gemeente des volks, en in het gestoelte der oudsten Hem roemen.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Hij stelt de rivieren tot een woestijn, en watertochten tot dorstig land.
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Het vruchtbaar land tot zouten grond, om de boosheid dergenen, die daarin wonen.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Hij stelt de woestijn tot een waterpoel, en het dorre land tot watertochten.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 En Hij doet de hongerigen aldaar wonen, en zij stichten een stad ter woning;
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 En bezaaien akkers, en planten wijngaarden, die inkomende vrucht voortbrengen.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 En Hij zegent hen, zodat zij zeer vermenigvuldigen, en hun vee vermindert Hij niet.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Daarna verminderen zij, en komen ten onder, door verdrukking, kwaad en droefenis.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Hij stort verachting uit over de prinsen, en doet hen dwalen in het woeste, waar geen weg is.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Maar Hij brengt den nooddruftige uit de verdrukking in een hoog vertrek, en maakt de huisgezinnen als kudden.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 De oprechten zien het, en zijn verblijd, maar alle ongerechtigheid stopt haar mond.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Wie is wijs? Die neme deze dingen waar; en dat zij verstandelijk letten op de goedertierenheden des HEEREN.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
