Spreuken 5
1 Mijn zoon! merk op mijn wijsheid, neig uw oor tot mijn verstand;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Opdat gij alle bedachtzaamheid behoudt, en uw lippen wetenschap bewaren.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Want de lippen der vreemde vrouw druppen honigzeem, en haar gehemelte is gladder dan olie.
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Maar het laatste van haar is bitter als alsem, scherp als een tweesnijdend zwaard.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Opdat gij het pad des levens niet zoudt wegen, zijn haar gangen ongestadig, dat gij het niet merkt.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Nu dan, gij kinderen! hoort naar mij, en wijkt niet van de redenen mijns monds.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Maak uw weg verre van haar, en nader niet tot de deur van haar huis;
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Opdat gij anderen uw eer niet geeft, en uw jaren den wrede;
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Opdat de vreemden zich niet verzadigen van uw vermogen, en al uw smartelijke arbeid niet kome in het huis des onbekenden;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 En gij in uw laatste brult, als uw vlees, en uw lijf verteerd is;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 En zegt: Hoe heb ik de tucht gehaat, en mijn hart de bestraffing versmaad!
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 En heb niet gehoord naar de stem mijner onderwijzers, noch mijn oren geneigd tot mijn leraars!
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Ik ben bijna in alle kwaad geweest, in het midden der gemeente en der vergadering!
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Drink water uit uw bak, en vloeden uit het midden van uw bornput;
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Laat uw fonteinen zich buiten verspreiden, en de waterbeken op de straten;
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Laat ze de uwe alleen zijn, en van geen vreemde met u.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Uw springader zij gezegend; en verblijd u vanwege de huisvrouw uwer jeugd;
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Een zeer liefelijke hinde, en een aangenaam steengeitje; laat u haar borsten te allen tijd dronken maken; dool steeds in haar liefde.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 En waarom zoudt gij, mijn zoon, in een vreemde dolen, en den schoot der onbekende omvangen?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Want eens iegelijks wegen zijn voor de ogen des HEEREN, en Hij weegt al zijne gangen.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Den goddeloze zullen zijn ongerechtigheden vangen, en met de banden zijner zonden zal hij vastgehouden worden.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Hij zal sterven, omdat hij zonder tucht geweest is, en in de grootheid zijner dwaasheid zal hij verdwalen.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
