Spreuken 14
1 Elke wijze vrouw bouwt haar huis; maar die zeer dwaas is, breekt het af met haar handen.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 Die in zijn oprechtheid wandelt, vreest den HEERE; maar die afwijkt in zijn wegen, veracht Hem.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 In den mond des dwazen is een roede des hoogmoeds; maar de lippen der wijzen bewaren hen.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Als er geen ossen zijn, zo is de krib rein; maar door de kracht van den os is der inkomsten veel.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 Een waarachtig getuige zal niet liegen; maar een vals getuige blaast leugens.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 De spotter zoekt wijsheid, en er is gene; maar de wetenschap is voor den verstandige licht.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Ga weg van de tegenwoordigheid eens zotten mans; want gij zoudt bij hem geen lippen der wetenschap merken.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 De wijsheid des kloekzinnigen is zijn weg te verstaan; maar dwaasheid der zotten is bedriegerij.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Elke dwaas zal de schuld verbloemen; maar onder de oprechten is goedwilligheid.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 Het hart kent zijn eigen bittere droefheid; en een vreemde zal zich met deszelfs blijdschap niet vermengen.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 Het huis der goddelozen zal verdelgd worden; maar de tent der oprechten zal bloeien.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Er is een weg, die iemand recht schijnt; maar het laatste van dien zijn wegen des doods.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Het hart zal ook in het lachen smart hebben; en het laatste van die blijdschap is droefheid.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 Die afkerig van hart is, zal van zijn wegen verzadigd worden; maar een goed man van zich zelven.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 De slechte gelooft alle woord; maar de kloekzinnige merkt op zijn gang.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 De wijze vreest, en wijkt van het kwade; maar de zot is oplopende toornig, en zorgeloos.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 Die haastig is tot toorn, zal dwaasheid doen; en een man van schandelijke verdichtselen zal gehaat worden.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 De slechten erven dwaasheid; maar de kloekzinnigen zullen zich met wetenschap kronen.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 De kwaden buigen voor het aangezicht der goeden neder, en de goddelozen voor de poorten des rechtvaardigen.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 De arme wordt zelfs van zijn vriend gehaat; maar de liefhebbers des rijken zijn vele.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 Die zijn naaste veracht, zondigt; maar die zich der nederigen ontfermt, die is welgelukzalig.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Dwalen zij niet, die kwaad stichten? Maar weldadigheid en trouw is voor degenen, die goed stichten.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 In allen smartelijken arbeid is overschot; maar het woord der lippen strekt alleen tot gebrek.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 Der wijzen kroon is hun rijkdom; de dwaasheid der zotten is dwaasheid.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Een waarachtig getuige redt de zielen; maar die leugens blaast, is een bedrieger.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 In de vreze des HEEREN is een sterk vertrouwen, en Hij zal Zijn kinderen een Toevlucht wezen.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 De vreze des HEEREN is een springader des levens, om af te wijken van de strikken des doods.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 In de menigte des volks is des konings heerlijkheid; maar in gebrek van volk is eens vorsten verstoring.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 De lankmoedige is groot van verstand; maar die haastig is van gemoed, verheft de dwaasheid.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Een gezond hart is het leven des vleses; maar nijd is verrotting der beenderen.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 Die den arme verdrukt, smaadt deszelfs Maker; maar die zich des nooddruftigen ontfermt, eert Hem.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 De goddeloze zal heengedreven worden in zijn kwaad; maar de rechtvaardige betrouwt zelfs in zijn dood.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 Wijsheid rust in het hart des verstandigen; maar wat in het binnenste der zotten is, wordt bekend.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Gerechtigheid verhoogt een volk, maar de zonde is een schandvlek der natien.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 Het welbehagen des konings is over een verstandigen knecht; maar zijn verbolgenheid zal zijn over dengene, die beschaamd maakt.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
