Markus 4
1 En Hij begon wederom te leren omtrent de zee; en er vergaderde een grote schare bij Hem, alzo dat Hij, in het schip gegaan zijnde, nederzat op de zee; en de gehele schare was op het land aan de zee.
Kerran taas kokoontui valtava ihmisjoukko Jeesuksen ympärille, kun hän opetti järven rannalla. Hän meni silloin istumaan veneeseen ja puhui sieltä.
2 En Hij leerde hun veel dingen door gelijkenissen, en Hij zeide in Zijn lering tot hen:
Hänen tavallisin opetusmenetelmänsä oli vertausten kertominen. Yksi niistä oli tällainen:
3 Hoort toe: ziet, een zaaier ging uit om te zaaien.
»Kuulkaa! Eräs maanviljelijä lähti kylvämään.
4 En het geschiedde in het zaaien, dat het ene deel zaads viel bij den weg; en de vogelen des hemels kwamen, en aten het op.
Hänen heittäessään jyviä peltoon niitä putosi myös polulle, josta linnut nokkivat ne pois.
5 En het andere viel op het steenachtige, waar het niet veel aarde had; en het ging terstond op, omdat het geen diepte van aarde had.
Osa jyvistä putosi ohueen multakerrokseen, jonka alla oli kallio. Siinä ne kyllä alkoivat nopeasti itää, mutta pian oraat lakastuivat kuumassa auringossa ja kuolivat, sillä juurilla ei ollut siinä kylliksi ravintoa.
6 Maar als de zon opgegaan was, zo is het verbrand geworden, en omdat het geen wortel had, zo is het verdord.
7 En het andere viel in de doornen, en de doornen wiesen op, en verstikten hetzelve, en het gaf geen vrucht.
Jyviä putosi myös orjantappuroihin, jotka tukahduttivat nuoret taimet, eivätkä ne tuottaneet satoa.
8 En het andere viel in de goede aarde, en gaf vrucht, die opging en wies; en het ene droeg dertig-, en het andere zestig-, en het andere honderdvoud.
Osa jyvistä putosi sentään hyvään maahan, jossa niistä kasvoi kolmekymmentä kertaa niin paljon jyviä kuin oli kylvetty – toisista jopa kuusikymmen- tai satakertainen määrä!
9 En Hij zeide tot hen: Wie oren heeft om te horen, die hore.
Jos teillä on korvat, niin kuunnelkaa!»
10 En als Hij nu alleen was, vraagden Hem degenen, die omtrent Hem waren, met de twaalven, naar de gelijkenis.
Myöhemmin, kun Jeesus oli yksin niiden kahdentoista ja muiden oppilaidensa kanssa, oppilaat kysyivät häneltä: »Mitä kertomuksesi tarkoittaa?»
11 En Hij zeide tot hen: Het is u gegeven te verstaan de verborgenheid van het Koninkrijk Gods; maar dengenen, die buiten zijn, geschieden al deze dingen door gelijkenissen;
Jeesus vastasi: »Te saatte tietää Jumalan valtakunnan totuuksia – sellaisiakin, jotka ovat salassa ulkopuolella olevilta.
12 Opdat zij ziende zien, en niet bemerken, en horende horen, en niet verstaan; opdat zij zich niet te eniger tijd, bekeren en hun de zonden vergeven worden.
Profeetta Jesaja sanookin:’Vaikka he näkevät ja kuulevat, he eivät ymmärrä, eivät käänny Jumalaa kohti eivätkä saa syntejään anteeksi.’
13 En Hij zeide tot hen: Weet gij deze gelijkenis niet, en hoe zult gij al de gelijkenissen verstaan?
Jos te ette pysty käsittämään tätä yksinkertaista vertausta, niin miten te sitten ymmärrätte kaikki ne muut vertaukset, jotka olen aikonut teille kertoa?
14 De zaaier is, die het Woord zaait.
Maanviljelijä, josta puhuin, on kuka tahansa ihminen, joka vie sanomaa Jumalasta toisille ja yrittää tällä tavalla kylvää heidän elämäänsä hyvää siementä.
15 En dezen zijn, die bij den weg bezaaid worden, waarin het Woord gezaaid wordt; en als zij het gehoord hebben, zo komt de satan terstond, en neemt het Woord weg, hetwelk in hun harten gezaaid was.
Kovaksi tallattu polku, johon osa siemenistä putosi, kuvaa sanankuulijoita, jotka kiusaaja saa heti unohtamaan kuulemansa.
16 En dezen zijn desgelijks, die op de steenachtige plaatsen bezaaid worden; welke, als zij het Woord gehoord hebben, terstond hetzelve met vreugde ontvangen.
Kallioinen maa vastaa niitä ihmissydämiä, jotka kyllä mielellään kuuntelevat sanomaa, mutta joiden käy kuin taimien ohuessa multakerroksessa – niiden juuret eivät kasva syvälle, ja vaikka ne näyttävät pääsevän hyvään alkuun, ne kuihtuvat heti vaikeuksien tullessa.
17 En hebben geen wortel in zichzelven, maar zijn voor een tijd; daarna, als verdrukking of vervolging komt om des Woords wil, zo worden zij terstond geergerd.
18 En dezen zijn, die in de doornen bezaaid worden; namelijk degenen, die het Woord horen;
Orjantappuroita kasvava maa taas kuvaa sellaisia ihmisiä, jotka kuulevat hyvän uutisen ja ottavat sen vastaan,
19 En de zorgvuldigheden dezer wereld, en de verleiding des rijkdoms en de begeerlijkheden omtrent de andere dingen, inkomende, verstikken het Woord, en het wordt onvruchtbaar. (aiōn g165)
mutta joita maailma alkaa pian viehättää enemmän. Rikkauden tuomien ilojen ja menestyksen tavoittelu sekä mukavuudenrakkaus täyttävät heidän sydämensä ja tukahduttavat sanoman Jumalasta, niin että siemen ei tuota satoa. (aiōn g165)
20 En dezen zijn, die in de goede aarde bezaaid zijn, welke het Woord horen en aannemen, en dragen vruchten, het ene dertig-, en het andere zestig-, en het andere honderdvoud.
Hyvä maa on kuva niiden sydämestä, jotka todella ottavat sanoman omakseen ja tuottavat Jumalalle runsaan sadon – kolmekymmentä, kuusikymmentä tai jopa satakin kertaa sen määrän, joka heidän omaan sydämeensä kylvettiin.»
21 En Hij zeide tot hen: Komt ook de kaars, opdat zij onder de koornmaat of onder het bed gezet worde? Is het niet, opdat zij op den kandelaar gezet worde?
Sitten Jeesus kysyi heiltä: »Kun lamppu on sytytetty, pannaanko se laatikon tai vuoteen alle? Eipä tietenkään! Silloinhan valosta ei olisi mitään hyötyä. Lamppu pannaan näkyviin, niin että sen valo saa vapaasti loistaa.
22 Want er is niets verborgen, dat niet geopenbaard zal worden; en er is niets geschied, om verborgen te zijn, maar opdat het in het openbaar zou komen.
Kaikki, mikä on nyt salassa, tulee vielä kerran valoon.
23 Zo iemand oren heeft om te horen, die hore.
Kun teillä kerran on korvat, niin kuunnelkaa!
24 En Hij zeide tot hen: Ziet, wat gij hoort. Met wat mate gij meet, zal u gemeten worden, en u, die hoort, zal meer toegelegd worden.
Toteuttakaa myös se, mitä kuulette. Saatte takaisin saman verran kuin annatte, ja enemmänkin.
25 Want zo wie heeft, dien zal gegeven worden; en wie niet heeft, van dien zal genomen worden, ook dat hij heeft.
Sillä sille, jolla on, annetaan lisää ja siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä, mikä hänellä on.
26 En Hij zeide: Alzo is het Koninkrijk Gods, gelijk of een mens het zaad in de aarde wierp;
Jumalan valtakuntaa kuvaa myös seuraava vertaus: Eräs maanviljelijä kylvi peltonsa.
27 En voorts sliep, en opstond, nacht en dag; en het zaad uitsproot en lang werd, dat hij zelf niet wist, hoe.
Siemenet alkoivat itsestään kasvaa maassa. Ensin nousivat oraat, sitten muodostuivat tähkät korsiin ja lopulta kypsyivät jyvät.
28 Want de aarde brengt van zelve vruchten voort: eerst het kruid, daarna de aar, daarna het volle koren in de aar.
29 En als de vrucht zich voordoet, terstond zendt hij de sikkel daarin, omdat de oogst daar is.
Silloin tuli maanviljelijä sirppeineen ja korjasi sadon.»
30 En Hij zeide: Waarbij zullen wij het Koninkrijk Gods vergelijken, of met wat gelijkenis zullen wij hetzelve vergelijken?
Ja Jeesus jatkoi: »Kuinka vielä voisin kuvata Jumalan valtakuntaa? Mitä vertausta käyttäisin?
31 Namelijk bij een mosterdzaad, hetwelk, wanneer het in de aarde gezaaid wordt, het minste is van al de zaden, die op de aarde zijn.
Jumalan valtakunta on kuin pienen pieni sinapinsiemen. Vaikka se on kaikkein pienimpiä siemeniä,
32 En wanneer het gezaaid is, gaat het op, en wordt het meeste van al de moeskruiden, en maakt grote takken, alzo dat de vogelen des hemels onder zijn schaduw kunnen nestelen.
siitä kuitenkin kasvaa yksi suurimpia pensaskasveja, jonka tukeville oksille linnut voivat rakentaa pesänsä.»
33 En door vele zulke gelijkenissen sprak Hij tot hen het Woord, naardat zij het horen konden.
Jeesus käytti monia tällaisia vertauksia opettaessaan ihmisille sen mukaan kuin he kykenivät ymmärtämään.
34 En zonder gelijkenis sprak Hij tot hen niet; maar Hij verklaarde alles Zijn discipelen in het bijzonder.
Itse asiassa hän käytti julkisessa opetuksessaan pelkästään vertauksia, ja sitten jälkeenpäin, kun hän oli yksin oppilaidensa kanssa, hänellä oli tapana selittää heille, mitä hän oli vertauksilla tarkoittanut.
35 En op denzelfden dag, als het nu avond geworden was, zeide Hij tot hen: Laat ons overvaren aan de andere zijde.
Kun oli tullut ilta, Jeesus sanoi oppilailleen: »Soudetaanpa järven toiselle rannalle.»
36 En zij, de schare gelaten hebbende, namen Hem mede, gelijk Hij in het schip was; en er waren nog andere scheepjes met Hem.
Niin he lähtivät sieltä veneellä, ja kansanjoukko jäi rantaan. (Joitakin veneitä tosin tuli heidän perässään.)
37 En er werd een grote storm van wind, en de baren sloegen over in het schip, alzo dat het nu vol werd.
Pian nousi kuitenkin kova myrsky. Korkeat aallot pärskivät veneeseen, ja kun se oli melkein täynnä vettä, se alkoi upota.
38 En Hij was in het achterschip, slapende op een oorkussen; en zij wekten Hem op, en zeiden tot Hem: Meester, bekommert het U niet, dat wij vergaan?
Jeesus nukkui veneen perässä pää tyynyllä. Pelosta suunniltaan joutuneet miehet herättivät hänet huutaen: »Etkö ollenkaan piittaa siitä, että me kohta hukumme?»
39 En Hij opgewekt zijnde, bestrafte den wind, en zeide tot de zee: Zwijg, wees stil! En de wind ging liggen, en er werd grote stilte.
Silloin Jeesus moitti tuulta ja sanoi järvelle: »Tyynny!» Heti lakkasi tuulemasta ja tuli aivan tyyni.
40 En Hij zeide tot hen: Wat zijt gij zo vreesachtig? Hebt gij geen geloof?
Jeesus kysyi oppilailtaan: »Miksi te pelkäsitte niin kovasti? Ettekö vieläkään luota minuun?»
41 En zij vreesden met grote vreze, en zeiden tot elkander: Wie is toch Deze, dat ook de wind en de zee Hem gehoorzaam zijn?
Heidät täytti pelko ja kunnioitus, ja he sanoivat toisilleen: »Kuka tämä mies oikein on, kun jopa tuulet ja vedet tottelevat häntä?»
