Lukas 5
1 En het geschiedde, als de schare op Hem aandrong, om het Woord Gods te horen, dat Hij stond bij het meer Gennesareth.
Kun Jeesus eräänä päivänä puhui Genesaretin järven rannalla, suuret väkijoukot tunkeutuivat hänen lähelleen kuulemaan Jumalan sanaa.
2 En Hij zag twee schepen aan den oever van het meer liggende, en de vissers waren daaruit gegaan, en spoelden de netten.
Hän näki vedenrajassa kaksi tyhjää venettä; kalastajat olivat huuhtelemassa verkkojaan.
3 En Hij ging in een van die schepen, hetwelk van Simon was, en bad hem, dat hij een weinig van het land afstak; en nederzittende, leerde Hij de scharen uit het schip.
Jeesus nousi toiseen veneeseen ja pyysi sen omistajaa, Simonia, työntämään sen vähän kauemmaksi rannasta, että hän voisi veneessä istuen puhua väkijoukoille.
4 En als Hij afliet van spreken, zeide Hij tot Simon: Steek af naar de diepte, en werp uw netten uit om te vangen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: »Menkää nyt syvemmälle ja heittäkää verkkonne veteen, niin saatte paljon kalaa!»
5 En Simon antwoordde en zeide tot Hem: Meester, wij hebben den gehelen nacht over gearbeid, en niet gevangen; doch op Uw woord zal ik het net uitwerpen.
Simon vastasi: »Herra, olemme tehneet koko viime yön turhaa työtä. Mutta voimmehan yrittää uudestaan sieltä, mistä sanoit.»
6 En als zij dat gedaan hadden, besloten zij een grote menigte vissen, en hun net scheurde.
Tällä kertaa he saivat niin paljon kalaa, että verkot repeilivät.
7 En zij wenkten hun medegenoten, die in het andere schip waren, dat zij hen zouden komen helpen. En zij kwamen, en vulden beide de schepen, zodat zij bijna zonken.
He huusivat tovereitaan tulemaan toisella veneellä apuun, ja molemmat veneet olivat pian niin täynnä kaloja, että ne olivat vähällä upota.
8 En Simon Petrus, dat ziende, viel neder aan de knieen van Jezus, zeggende: Heere! ga uit van mij; want ik ben een zondig mens.
Nähtyään, mitä oli tapahtunut, Simon Pietari heittäytyi polvilleen Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, lähde pois täältä, sillä minä olen liian syntinen sinun lähellesi.»
9 Want verbaasdheid had hem bevangen, en allen, die met hem waren, over de vangst der vissen, die zij gevangen hadden;
Hän ja hänen toverinsa, Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes, olivat pelästyneet saaliin suuruuden tähden. Jeesus vastasi: »Älä pelkää! Tästä lähtien saat kalastaa ihmisiä!»
10 En desgelijks ook Jakobus en Johannes, de zonen van Zebedeus, die medegenoten van Simon waren. En Jezus zeide tot Simon: Vrees niet; van nu aan zult gij mensen vangen.
11 En als zij de schepen aan land gestuurd hadden, verlieten zij alles, en volgden Hem.
Tultuaan rantaan miehet jättivät heti kaiken ja lähtivät Jeesuksen mukaan.
12 En het geschiedde, als Hij in een dier steden was, ziet, er was een man vol melaatsheid; en Jezus ziende, viel hij op het aangezicht, en bad Hem, zeggende: Heere! zo Gij wilt, Gij kunt mij reinigen.
Jeesus kävi eräänä päivänä kaupungissa, jossa oli pitkälle edennyttä lepraa sairastava mies. Nähdessään Jeesuksen sairas heittäytyi hänen eteensä ja painoi kasvonsa maahan. Siinä hän kerjäsi, että Jeesus parantaisi hänet. »Herra, jos vain tahdot, voit puhdistaa minusta kaikki lepran jäljetkin», hän sanoi.
13 En Hij, de hand uitstrekkende, raakte hem aan; en zeide: Ik wil, word gereinigd! En terstond ging de melaatsheid van hem.
Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: »Tietysti tahdon. Tule terveeksi.» Lepra parani heti.
14 En Hij gebood hem, dat hij het niemand zeggen zou; maar ga heen, zeide Hij, vertoon uzelven den priester, en offer voor uw reiniging, gelijk Mozes geboden heeft, hun tot een getuigenis.
Jeesus lähetti miehen pois ja kielsi häntä puhumasta tapahtuneesta. Hänen oli kyllä käytävä juutalaisen papin tarkastettavana. »Uhraa mitä Mooseksen laki säätää leprasta parantuneille», Jeesus sanoi. »Siten osoitat kaikille olevasi terve.»
15 Maar het gerucht van Hem ging te meer voort; en vele scharen kwamen samen om Hem te horen, en door Hem genezen te worden van hun krankheden.
Tieto Jeesuksen voimasta levisi yhä laajemmalle, ja sankat joukot tulivat kuuntelemaan häntä ja hänen parannettavikseen.
16 Maar Hij vertrok in de woestijnen, en bad aldaar.
Mutta usein hän vetäytyi asumattomaan paikkaan rukoilemaan.
17 En het geschiedde in een dier dagen, dat Hij leerde, en er zaten Farizeen en leraars der wet, die van alle vlekken van Galilea, en Judea, en Jeruzalem gekomen waren; en de kracht des Heeren was er om hen te genezen.
Muutamia fariseusten jyrkän uskonnollisen puolueen jäseniä ja lainopettajia istui eräänä päivänä kuuntelemassa, kun Jeesus opetti. (Näitä miehiä näytti ilmaantuvan paikalle kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista asti.) Jeesus paransi ihmisiä Jumalan voimalla.
18 En ziet, enige mannen brachten op een bed een mens, die geraakt was, en zochten hem in te brengen, en voor Hem te leggen.
Silloin paikalle kannettiin halvautunutta miestä. Kantajat yrittivät tunkeutua väkijoukon läpi Jeesuksen luo, mutta se oli mahdotonta. Niinpä kantajat kiipesivät katolle, irrottivat muutamia tiiliä ja laskivat sairaan makuumaton avulla aukosta suoraan Jeesuksen eteen.
19 En niet vindende, waardoor zij hem inbrengen mochten, overmits de schare, zo klommen zij op het dak, en lieten hem door de tichelen neder met het beddeken, in het midden, voor Jezus.
20 En Hij ziende hun geloof, zeide tot hem: Mens, uw zonden zijn u vergeven.
Nähdessään kantajien uskon Jeesus sanoi halvautuneelle miehelle: »Ystäväni, olet saanut syntisi anteeksi.»
21 En de Schriftgeleerden en de Farizeen begonnen te overdenken, zeggende: Wie is Deze, Die gods lastering spreekt? Wie kan de zonden vergeven, dan God alleen?
Fariseukset ja lainopettajat alkoivat puhua keskenään: »Kuka hän oikein luulee olevansa? Tuo on jumalanpilkkaa! Eihän kukaan muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi.»
22 Maar Jezus, hun overdenkingen bekennende, antwoordde en zeide tot hen: Wat overdenkt gij in uw harten?
Jeesus tiesi, mitä he ajattelivat, ja vastasi: »Miksi tämä on jumalanpilkkaa?
23 Wat is lichter te zeggen: Uw zonden zijn u vergeven, of te zeggen: Sta op en wandel?
Eikö ole vaikeampaa antaa hänen syntinsä anteeksi kuin parantaa hänet?
24 Doch opdat gij moogt weten, dat de Zoon des mensen macht heeft op de aarde, de zonde te vergeven (zeide Hij tot den geraakte): Ik zeg u, sta op, en neem uw beddeken op, en ga heen naar uw huis.
Saatte nähdä, että minulla on valta antaa syntejä anteeksi, kun parannan hänet.» Sitten Jeesus sanoi halvautuneelle: »Nouse, ota mattosi ja mene kotiin.»
25 En hij, terstond voor Hem opstaande, en opgenomen hebbende hetgeen, daar hij op gelegen had, ging heen naar zijn huis, God verheerlijkende.
Kaikkien katsellessa mies hyppäsi heti pystyyn, otti maton ja lähti kotiinsa Jumalaa kiittäen.
26 En ontzetting heeft hen allen bevangen, en zij verheerlijkten God, en werden vervuld met vreze, zeggende: Wij hebben heden ongelofelijke dingen gezien.
Kunnioitus ja pelko tarttui kaikkiin paikalla oleviin. He ylistivät Jumalaa ja toistelivat: »Olemme nyt nähneet jotain hyvin merkillistä.»
27 En na dezen ging Hij uit, en zag een tollenaar, met name Levi, zitten in het tolhuis, en zeide tot hem: Volg Mij.
Lähtiessään myöhemmin kaupungista Jeesus näki tulliasemalla veronkantajan, joka istui omalla paikallaan. Kaikki tiesivät veronkantajien pettävän ihmisiä. Tämän miehen nimi oli Leevi. Jeesus sanoi hänelle: »Tule minun oppilaakseni.»
28 En hij, alles verlatende, stond op en volgde Hem.
Leevi jätti silloin kaiken ja lähti hänen mukaansa.
29 En Levi richtte Hem een groten maaltijd aan, in zijn huis; en er was een grote schare van tollenaren, en van anderen, die met hen aanzaten.
Leevi piti pian kotonaan juhlat, joissa kunniavieraana oli Jeesus. Mukana oli monia Leevin työtovereita ja muita vieraita.
30 En hun Schriftgeleerden en de Farizeen murmureerden tegen Zijn discipelen, zeggende: Waarom eet en drinkt gij met tollenaren en zondaren?
Fariseukset ja lainopettajat tulivat myrtyneinä sanomaan Jeesuksen oppilaille siitä, että hän aterioi huonomaineisten ihmisten luona.
31 En Jezus, antwoordende, zeide tot hen: Die gezond zijn, hebben den medicijnmeester niet van node, maar die ziek zijn.
Jeesus vastasi heille: »Sairas tarvitsee lääkäriä, eivät terveet.
32 Ik ben niet gekomen om te roepen rechtvaardigen, maar zondaren tot bekering.
Olen tullut kutsumaan syntisiä, että he kääntyisivät synneistään, enkä viettämään aikaani niiden kanssa, jotka pitävät itseään jo tarpeeksi hyvinä.»
33 En zij zeiden tot Hem: Waarom vasten de discipelen van Johannes dikmaals, en doen gebeden, desgelijks ook de discipelen der Farizeen, maar de Uwe eten en drinken?
Sitten he sanoivat siitä, että Jeesuksen oppilaat eivät paastonneet: »Johannes Kastajan oppilaat paastoavat ja rukoilevat jatkuvasti, samaten fariseusten oppilaat. Miksi sinun oppilaasi syövät ja juovat?»
34 Doch Hij zeide tot hen: Kunt gij de bruiloftskinderen, terwijl de Bruidegom bij hen is, doen vasten?
Jeesus sanoi: »Eihän nyt häissä paastota!
35 Maar de dagen zullen komen, wanneer de Bruidegom van hen zal weggenomen zijn, dan zullen zij vasten in die dagen.
Mutta tulee päivä, jona sulhanen surmataan, ja silloin häävieraat paastoavat.»
36 En Hij zeide ook tot hen een gelijkenis: Niemand zet een lap van een nieuw kleed op een oud kleed; anders zo scheurt ook dat nieuwe het oude, en de lap van het nieuwe komt met het oude niet overeen.
Jeesus käytti sitten tällaista vertausta: »Kukaan ei leikkaa kutistamattomasta kankaasta tilkkua vanhojen vaatteiden paikaksi, sillä tällainen tilkku vain repii vanhan vaatteen uudestaan.
37 En niemand doet nieuwen wijn in oude leder zakken; anders zo zal de nieuwe wijn de leder zakken doen bersten, en de wijn zal uitgestort worden, en de leder zakken zullen verderven.
Kukaan ei myöskään pane uutta viiniä vanhoihin nahkaleileihin, sillä uusi viini halkaisee vanhan nahan ja valuu maahan.
38 Maar nieuwen wijn moet men in nieuwe leder zakken doen, en zij worden beide te zamen behouden.
Uusi viini on pantava uusiin leileihin.
39 En niemand, die ouden drinkt, begeert terstond nieuwen; want hij zegt: De oude is beter.
Mutta kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, ei näytä haluavan tuoretta.’Vanha on parempaa’, he sanovat.»
