Klaagliederen 5
1 Gedenk, HEERE, wat ons geschied is, aanschouw het, en zie onzen smaad aan.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Ons erfdeel is tot de vreemdelingen gewend, onze huizen tot de uitlanders.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Wij zijn wezen zonder vader, onze moeders zijn als de weduwen.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Ons water moeten wij voor geld drinken; ons hout komt ons op prijs te staan.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Wij lijden vervolging op onze halzen; zijn wij woede, men laat ons geen rust.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Wij hebben den Egyptenaar de hand gegeven, en den Assyrier, om met brood verzadigd te worden.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Onze vaders hebben gezondigd, en zijn niet meer, en wij dragen hun ongerechtigheden.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Knechten heersen over ons; er is niemand, die ons uit hun hand rukke.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Wij moeten ons brood met gevaar onzes levens halen, vanwege het zwaard der woestijn.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Onze huid is zwart geworden gelijk een oven, vanwege den geweldigen storm des hongers.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Zij hebben de vrouwen te Sion verkracht, en de jonge dochters in de steden van Juda.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 De vorsten zijn door hunlieder hand opgehangen; de aangezichten der ouden zijn niet geeerd geweest.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Zij hebben de jongelingen weggenomen, om te malen, en de jongens struikelen onder het hout.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 De ouden houden op van de poort, de jongelingen van hun snarenspel.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 De vreugde onzes harten houdt op, onze rei is in treurigheid veranderd.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 De kroon onzes hoofds is afgevallen; o wee nu onzer, dat wij zo gezondigd hebben!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Daarom is ons hart mat, om deze dingen zijn onze ogen duister geworden.
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Om des bergs Sions wil, die verwoest is, waar de vossen op lopen.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Gij, o HEERE, zit in eeuwigheid, Uw troon is van geslacht tot geslacht.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Waarom zoudt Gij ons steeds vergeten? Waarom zoudt Gij ons zo langen tijd verlaten?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 HEERE, bekeer ons tot U, zo zullen wij bekeerd zijn; vernieuw onze dagen als van ouds.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Want zoudt Gij ons ganselijk verwerpen? Zoudt Gij zozeer tegen ons verbolgen zijn?
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
