Handelingen 8
1 En Saulus had mede een welbehagen aan zijn dood. En er werd te dien dage een grote vervolging tegen de Gemeente, die te Jeruzalem was; en zij werden allen verstrooid door de landen van Judea en Samaria, behalve de apostelen.
Saulus hyväksyi täysin Stefanuksen murhan. Sinä päivänä alkoi Jerusalemin seurakuntaa ravistella suuri vainon aalto, ja apostoleja lukuun ottamatta uskovat hajaantuivat pitkin Juudeaa ja Samariaa.
2 En enige godvruchtige mannen droegen Stefanus te zamen ten grave en maakten groten rouw over hem.
Stefanuksen hautasivat eräät hurskaat juutalaiset, jotka surivat vilpittömästi hänen kuolemaansa.
3 En Saulus verwoestte de Gemeente, gaande in de huizen; en trekkende mannen en vrouwen, leverde hen over in de gevangenis.
Saulus sen sijaan kulki ympäriinsä kuin raivopää tuhoten uskovia. Hän etsi heitä kodeistakin ja panetti vankilaan sekä miehiä että naisia.
4 Zij dan nu, die verstrooid waren, gingen het land door, en verkondigden het Woord.
Jerusalemista paenneet uskovat kulkivat paikasta toiseen levittämässä hyvää uutista Jeesuksesta.
5 En Filippus kwam af in de stad van Samaria, en predikte hun Christus.
Esimerkiksi Filippus meni Samarian kaupunkiin ja kertoi sen asukkaille Kristuksesta.
6 En de scharen hielden zich eendrachtelijk aan hetgeen van Filippus gezegd werd, dewijl zij hoorden en zagen de tekenen, die hij deed.
Hän teki ihmeitä ja sai väkijoukot kuuntelemaan tarkoin, mitä sanottavaa hänellä oli.
7 Want van velen, die onreine geesten hadden, gingen dezelve uit, roepende met grote stem; en vele geraakten en kreupelen werden genezen.
Hän ajoi monista ihmisistä pahoja henkiä, ja ne huusivat joutuessaan lähtemään ihmisistä. Hän paransi myös halvaantuneita ja rampoja, niin että kaupungin asukkailla oli tosiaan aihetta riemuun.
8 En er werd grote blijdschap in die stad.
9 En een zeker man, met name Simon, was te voren in de stad plegende toverij, en verrukkende de zinnen des volks van Samaria, zeggende van zichzelven, dat hij wat groots was.
Muuan Simon-niminen mies oli aikaisemmin harjoittanut kaupungissa noituutta useita vuosia. Hän piti itseään tärkeänä ja oli saanut tekemiensä ihmeiden vuoksi paljon vaikutusvaltaa. Itse asiassa samarialaiset olivat pitäneet häntä jumalallisena olentonakin.
10 Welken zij allen aanhingen, van den kleine tot den grote, zeggende: Deze is de grote kracht Gods.
11 En zij hingen hem aan, omdat hij een langen tijd met toverijen hun zinnen verrukt had.
12 Maar toen zij Filippus geloofden, die het Evangelie van het Koninkrijk Gods, en van den Naam van Jezus Christus verkondigde, werden zij gedoopt, beiden, mannen en vrouwen.
Nyt he uskoivat Filippusta, joka kertoi Jumalan valtakunnasta ja sanoi, että Jeesus oli Messias. Monia miehiä ja naisia kastettiin.
13 En Simon geloofde ook zelf, en gedoopt zijnde, bleef gedurig bij Filippus; en ziende de tekenen en grote krachten, die er geschiedden, ontzette hij zich.
Myös Simon uskoi ja sai kasteen. Hän seurasi Filippusta tiiviisti ja oli hämmästynyt tämän tekemistä ihmeistä.
14 Als nu de apostelen, die te Jeruzalem waren, hoorden, dat Samaria het Woord Gods aangenomen had, zonden zij tot hen Petrus en Johannes;
Kun apostolit saivat Jerusalemiin tiedon, että samarialaiset olivat ottaneet Jumalan sanan vastaan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen Samariaan.
15 Dewelken, afgekomen zijnde, baden voor hen, dat zij den Heiligen Geest ontvangen mochten.
Heti perille tultuaan he alkoivat rukoilla, että uudet kristityt saisivat Pyhän Hengen,
16 (Want Hij was nog op niemand van hen gevallen, maar zij waren alleenlijk gedoopt in den Naam van den Heere Jezus.)
hän ei näet vielä ollut tullut heihin: heidät oli vain kastettu Jeesuksen nimeen.
17 Toen legden zij de handen op hen, en zij ontvingen den Heiligen Geest.
Kun Pietari ja Johannes panivat kätensä uskovien päälle, nämä saivat Pyhän Hengen.
18 En als Simon zag, dat, door de oplegging van de handen der apostelen de Heilige Geest gegeven werd, zo bood hij hun geld aan,
Kun Simon näki, miten Pyhä Henki tuli ihmisiin, hän tarjosi apostoleille rahaa ostaakseen samanlaisen voiman kuin näillä oli.
19 Zeggende: Geeft ook mij deze macht, opdat, zo wien ik de handen opleg, hij den Heiligen Geest ontvange.
Hän pyysi: »Antakaa minullekin tuollainen voima, että ne, joiden päälle panen käteni, saavat Pyhän Hengen.»
20 Maar Petrus zeide tot hem: Uw geld zij met u ten verderve, omdat gij gemeend hebt, dat de gave Gods door geld verkregen wordt!
Mutta Pietari vastasi: »Joudut rahoinesi kadotukseen, kun kuvittelet, että Jumalan lahjan voi ostaa!
21 Gij hebt geen deel noch lot in dit woord: want uw hart is niet recht voor God.
Tämä lahja ei kuulu sinulle – Jumala kyllä tietää sydämesi tilan.
22 Bekeer u dan van deze uw boosheid, en bid God, of misschien u deze overlegging uws harten vergeven wierd.
Luovu itsekkäistä pyyteistäsi ja rukoile Jumalaa. Ehkä hän vielä antaa sinulle kaiken anteeksi.
23 Want ik zie, dat gij zijt in een gans bittere gal en samenknoping der ongerechtigheid.
Nyt olet synnin ja kateuden vallassa.»
24 Doch Simon, antwoordende, zeide: Bidt gijlieden voor mij tot den Heere, opdat niets over mij kome van hetgeen gij gezegd hebt.
Simon pyysi: »Rukoilkaa puolestani, ettei minulle tapahtuisi mitään pahaa.»
25 Zij dan nu, als zij het Woord des Heeren betuigd en gesproken hadden, keerden wederom naar Jeruzalem, en verkondigden het Evangelie in vele vlekken der Samaritanen.
Puhuttuaan Samariassa Jeesuksesta Pietari ja Johannes palasivat Jerusalemiin. Matkalla he pysähtyivät moniin Samarian kyliin julistamaan hyvää uutista.
26 En een engel des Heeren sprak tot Filippus, zeggende: Sta op, en ga heen tegen het zuiden, op den weg, die van Jeruzalem afdaalt naar Gaza, welke woest is.
Filippukselle kävi Jumalan enkeli sanomassa: »Mene Jerusalemista Gassaan johtavalle autiolle tielle puolenpäivän aikaan.»
27 En hij stond op en ging heen; en ziet, een Moorman, een kamerling, en een machtig heer van Candace, de koningin der Moren, die over al haar schat was, welke was gekomen om aan te bidden te Jeruzalem;
Filippus totteli. Tiellä hän tapasi Etiopian kuningattaren hovin varainhoitajan. Tämä korkea virkamies oli ollut Jerusalemissa rukoilemassa
28 En hij keerde wederom, en zat op zijn wagen, en las den profeet Jesaja.
ja palasi nyt kotiin päin. Vaunuissa hän luki profeetta Jesajan kirjaa.
29 En de Geest zeide tot Filippus: Ga toe, en voeg u bij dezen wagen.
Pyhä Henki kehotti Filippusta: »Mene vaunujen luo ja pysyttele niiden vierellä.»
30 En Filippus liep toe, en hoorde hem den profeet Jesaja lezen, en zeide: Verstaat gij ook, hetgeen gij leest?
Filippus juoksi vaunujen luo ja kuuli, mitä mies luki. »Ymmärrätkö, mitä siinä sanotaan?» hän kysyi.
31 En hij zeide: Hoe zou ik toch kunnen, zo mij niet iemand onderricht? En hij bad Filippus, dat hij zou opkomen, en bij hem zitten.
Mies vastasi: »En tietenkään, kun kukaan ei selitä minulle.» Hän pyysi Filippusta nousemaan vaunuihin ja istumaan viereensä.
32 En de plaats der Schriftuur, die hij las, was deze: Hij is gelijk een schaap ter slachting geleid; en gelijk een lam stemmeloos is voor dien, die het scheert, alzo doet Hij Zijn mond niet open.
Hovivirkamies luki juuri tätä kohtaa: »Hänet vietiin teurastajalle kuin lammas, ja niin kuin karitsa on hiljaa keritsijän edessä, ei hänkään avannut suutaan.
33 In Zijn vernedering is Zijn oordeel weggenomen; en wie zal Zijn geslacht verhalen? Want Zijn leven wordt van de aarde weggenomen.
Häntä nöyryytettiin ja kohdeltiin vastoin oikeutta. Kukapa pystyisi kuvaamaan hänen aikalaistensa pahuutta? Hänen elämänsä ei saanut jatkua maan päällä.»
34 En de kamerling antwoordde Filippus en zeide: Ik bid u, van Wien zegt de profeet dit, van zichzelven, of van iemand anders?
Etiopialainen kysyi Filippukselta: »Puhuiko Jesaja itsestään vai jostakin toisesta?»
35 En Filippus deed zijn mond open en beginnende van diezelfde Schrift, verkondigde hem Jezus.
Filippus alkoi kertoa hänelle Jeesuksesta. Tämän Raamatun kohdan lisäksi hän otti esille monia muitakin.
36 En alzo zij over weg reisden, kwamen zij aan een zeker water; en de kamerling zeide: Ziedaar water; wat verhindert mij gedoopt te worden?
Matkan jatkuessa he tulivat pienen lammen luo. »Etkö voisi kastaa minua tässä?» etiopialainen pyysi.
37 En Filippus zeide: Indien gij van ganser harte gelooft, zo is het geoorloofd. En hij, antwoordende, zeide: Ik geloof, dat Jezus Christus de Zoon van God is.
»Teen sen, jos uskot koko sydämestäsi», Filippus vastasi. Mies sanoi: »Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.»
38 En hij gebood den wagen stil te houden; en zij daalden beiden af in het water, zo Filippus als de kamerling, en hij doopte hem.
Hän käski pysäyttää vaunut, ja kun he olivat yhdessä astuneet veteen, Filippus kastoi hänet.
39 En toen zij uit het water waren opgekomen, nam de Geest des Heeren Filippus weg, en de kamerling zag hem niet meer; want hij reisde zijn weg met blijdschap.
Kun he olivat nousseet rannalle, Jumalan Henki tarttui Filippukseen ja vei hänet muualle. Etiopialainen ei enää nähnyt häntä, mutta jatkoi iloisena matkaansa.
40 Maar Filippus werd gevonden, te Azote; en het land doorgaande, verkondigde hij het Evangelie in alle steden, totdat hij te Cesarea kwam.
Filippus ilmestyi Asdodiin. Hän levitti siellä hyvää uutista Jeesuksesta ja jatkoi matkaansa Kesarean suuntaan. Kaikissa kaupungeissa hän kertoi ihmisille Jeesuksesta.
