Handelingen 18

1 En na dezen scheidde Paulus van Athene en kwam te Korinthe;

Paavali lähti Ateenasta Korinttiin.

2 En vond een zekeren Jood, met name Aquila, van geboorte uit Pontus, die onlangs van Italie gekomen was, en Priscilla, zijn vrouw, (omdat Claudius bevolen had, dat al de Joden uit Rome vertrekken zouden), en hij ging tot hen;

Siellä hän tutustui Pontoksesta kotoisin olevaan juutalaiseen, Akvilaan, joka oli juuri muuttanut sinne vaimonsa Priskillan kanssa Italiasta. Keisari Claudius oli nimittäin karkottanut Roomasta kaikki juutalaiset. Paavali asui tämän pariskunnan luona, ja koska he kaikki kolme olivat ammatiltaan teltantekijöitä, he tekivät yhdessä työtä.

3 En omdat hij van hetzelfde handwerk was, bleef hij bij hen, en wrocht; want zij waren tentenmakers van handwerk.

4 En hij handelde op elken sabbat in de synagoge, en bewoog tot het geloof Joden en Grieken.

Jokaisena sapattina Paavali meni synagogaan ja yritti saada sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan Jeesukseen.

5 En als Silas en Timotheus van Macedonie afgekomen waren, werd Paulus door den Geest gedrongen, betuigende den Joden, dat Jezus is de Christus.

Kun Silas ja Timoteus olivat tulleet Makedoniasta, Paavali omistautui kokonaan Jumalan valtakunnan työlle ja julisti hyvää uutista ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

6 Maar als zij wederstonden en lasterden, schudde hij zijn klederen af, en zeide tot hen: Uw bloed zij op uw hoofd; ik ben rein; en van nu voortaan zal ik tot de heidenen heengaan.

Kun nämä vain vastustivat häntä ja suhtautuivat pilkallisesti Jeesukseen, Paavali pudisti pölyt viitastaan ja sanoi: »Vastuu on teillä itsellänne; minä olen syytön. Minä lähden nyt julistamaan Kristusta pakanoille.»

7 En vandaar gegaan zijnde, kwam hij in het huis van een man, met name Justus, die God diende, wiens huis paalde aan de synagoge.

Hän meni synagogan vieressä asuvan Titius Justuksen luo, joka ei ollut juutalainen, mutta kunnioitti Jumalaa.

8 En Crispus, de overste der synagoge, geloofde aan den Heere met geheel zijn huis; en velen van de Korinthiers, hem horende, geloofden, en werden gedoopt.

Synagogan johtaja Krispus ja hänen perheensä uskoivat Herraan, ja heidät sekä muita korinttilaisia kastettiin.

9 En de Heere zeide tot Paulus door een gezicht in den nacht: Zijt niet bevreesd, maar spreek en zwijg niet.

Herra sanoi Paavalille eräänä yönä näyssä: »Älä pelkää, vaan jatka työtäsi.

10 Want Ik ben met u, en niemand zal de hand aan u leggen om u kwaad te doen; want Ik heb veel volks in deze stad.

Minä olen kanssasi, eikä kukaan voi tehdä sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on monia, jotka uskovat minuun.»

11 En hij onthield zich aldaar een jaar en zes maanden, lerende onder hen het Woord Gods.

Paavali jäi Korinttiin puoleksitoista vuodeksi opettamaan Jumalan sanaa.

12 Maar als Gallio stadhouder van Achaje was, stonden de Joden eendrachtelijk tegen Paulus op, en brachten hem voor den rechterstoel.

Gallion tultua Kreikan maaherraksi juutalaiset alkoivat yhteistoimin vastustaa Paavalia ja vetivät hänet oikeuteen.

13 Zeggende: Deze raadt den mensen aan, dat zij God zouden dienen tegen de wet.

Paavalia syytettiin siitä, että hän suostutteli ihmisiä palvelemaan Jumalaa Rooman lakien vastaisella tavalla.

14 En als Paulus zijn mond zou opendoen, zeide Gallio tot de Joden: Zo er enig ongelijk, of kwaad stuk begaan ware, o Joden, zo zou ik met reden ulieden verdragen;

Paavali aikoi ruveta puolustautumaan, mutta silloin Gallio sanoi syyttäjille: »Jos kysymyksessä olisi rikos, minun olisi kuunneltava teitä.

15 Maar indien er geschil is over een woord, en namen, en over de wet, die onder u is, zo zult gij zelven toezien; want ik wil over deze dingen geen rechter zijn.

Mutta, hyvät juutalaiset, kun kiistellään sanoista ja ihmisistä ja teidän omista laeistanne, ne eivät kuulu minulle. En välitä puuttua niihin.»

16 En hij dreef hen weg van den rechterstoel.

Hän ajoi heidät pois oikeussalista.

17 Maar al de Grieken namen Sosthenes, den overste der synagoge, en sloegen hem voor den rechterstoel; en Gallio trok zich geen van deze dingen aan.

Kiihtyneet kreikkalaiset ottivat kiinni synagogan uuden esimiehen Soosteneen ja löivät häntä pihalla, mutta Gallio ei ollut sitä huomaavinaankaan.

18 En als Paulus er nog vele dagen gebleven was, nam hij afscheid van de broederen, en scheepte van daar naar Syrie; en Priscilla en Aquila met hem, zijn hoofd te Kenchreen geschoren hebbende; want hij had een gelofte gedaan.

Paavali jäi vielä moneksi päiväksi kaupunkiin. Sitten hän jätti hyvästit kristityille ja purjehti Priskillan ja Akvilan kanssa Syyrian rannikolle. Kenkreassa hän ajatti tukkansa juutalaisen tavan mukaan, sillä hän oli tehnyt lupauksen.

19 En hij kwam te Efeze aan, en liet hen aldaar; maar hij ging in de synagoge, en handelde met de Joden.

Efesossa hän jätti seuralaisensa satamaan ja meni itse synagogaan keskustelemaan juutalaisten kanssa.

20 En als zij baden, dat hij langer bij hen blijven zoude, bewilligde hij het niet.

Häntä pyydettiin jäämään kaupunkiin joksikin aikaa, mutta hän ei suostunut siihen.

21 Maar hij nam afscheid van hen, zeggende: Ik moet ganselijk het toekomende feest te Jeruzalem houden; doch ik zal tot u wederkeren, zo God wil. En hij voer weg van Efeze.

»Minun on ehdittävä Jerusalemiin juhlille», hän sanoi. Hän lupasi palata Efesoon, jos Jumala sallisi, ja lähti sitten purjehtimaan eteenpäin.

22 En als hij te Cesarea was gekomen, ging hij op naar Jeruzalem, en de Gemeente gegroet hebbende, ging hij af naar Antiochie.

Seuraava pysähdyspaikka oli Kesarean satama. Sieltä käsin hän kävi tervehtimässä Jerusalemin seurakuntaa. Merimatka jatkui Antiokiaan.

23 En als hij aldaar enigen tijd geweest was, ging hij weg, en doorreisde vervolgens het land van Galatie en Frygie, versterkende al de discipelen.

Oltuaan siellä jonkin aikaa hän lähti taas Vähään-Aasiaan ja kävi tapaamassa kaikkia Fryygian ja Galatian uskovia. Hän rohkaisi heitä luottamaan kaikessa Jumalaan.

24 En een zeker Jood, met name Apollos, van geboorte een Alexandrier, een welsprekend man, kwam te Efeze, machtig zijnde in de Schriften.

Efesoon oli juuri tullut Aleksandriasta, Egyptistä, Apollos-niminen juutalainen, joka oli hyvä puhuja ja osasi opettaa Raamattua.

25 Deze was in den weg des Heeren onderwezen; en vurig zijnde van geest, sprak hij en leerde naarstiglijk de zaken des Heeren, wetende alleenlijk den doop van Johannes.

Hän oli kotimaassaan kuullut Johannes Kastajasta ja siitä, mitä tämä oli puhunut Jeesuksesta, mutta ei tiennyt Jeesuksesta enempää. Niinpä hän julisti synagogassa innostuneena, että Messias oli tulossa. Priskilla ja Akvila olivat paikalla. He kutsuivat hänet vieraakseen ja kertoivat hänelle Jeesuksen elämän loppuvaiheesta ja sen merkityksestä ihmiskunnalle.

26 En deze begon vrijmoediglijk te spreken in de synagoge. En als hem Aquila en Priscilla gehoord hadden, namen zij hem tot zich, en legden hem den weg Gods bescheidenlijker uit.

27 En als hij wilde naar Achaje reizen, de broeders, hem vermaand hebbende, schreven aan de discipelen, dat zij hem ontvangen zouden; welke, daar gekomen zijnde, heeft veel toegebracht aan degenen, die geloofden door de genade.

Apolloksen teki mieli lähteä Kreikkaan, ja uskovat innostivat häntä matkustamaan sinne. He kirjoittivat Kreikan kristityille, että nämä ottaisivat tulijan hyvin vastaan. Apollos saikin tehdä Kreikassa Jumalan työtä, vahvistaa uusien kristittyjen uskoa.

28 Want hij overtuigde de Joden met groten ernst in het openbaar, bewijzende door de Schriften, dat Jezus de Christus was.

Hän kumosi kirkkaasti julkisessa keskustelussa kaikki juutalaisten vastaväitteet. Hänen oli helppo näyttää Raamatusta, että Jeesus todella oli Messias.