Handelingen 13

1 En er waren te Antiochie, in de Gemeente, die daar was, enige profeten en leraars, namelijk Barnabas, en Simeon, genaamd Niger, en Lucius van Cyrene, en Manahen, die met Herodes den viervorst opgevoed was, en Saulus.

Antiokian seurakunnassa oli useita profeettoja ja opettajia: Barnabas, Simeon (»Musta»), kyreneläinen Lukius, kuningas Herodeksen kasvatusveli Manaen sekä Saulus.

2 En als zij den Heere dienden, en vastten, zeide de Heilige Geest: Zondert Mij af beiden Barnabas en Saulus tot het werk, waartoe Ik hen geroepen heb.

Kun he kerran pitivät jumalanpalvelusta ja paastosivat, Pyhä Henki sanoi: »Vapauttakaa Barnabas ja Saulus suorittamaan sitä tehtävää, johon minä olen heidät valinnut.»

3 Toen vastten en baden zij, en hun de handen opgelegd hebbende, lieten zij hen gaan.

Jatkettuaan paastoa ja rukoilemista miehet panivat kätensä heidän päälleen ja siunasivat heidät matkaan.

4 Dezen dan, uitgezonden zijnde van den Heiligen Geest, kwamen af tot Seleucie, en van daar scheepten zij af naar Cyprus.

Pyhä Henki ohjasi heidät Seleukiaan, josta he purjehtivat Kyprokseen.

5 En gekomen zijnde te Salamis, verkondigden zij het woord Gods in de synagogen der Joden; en zij hadden ook Johannes tot een dienaar.

Siellä he puhuivat Salamiissa juutalaisten synagogassa. Johannes Markus oli tullut matkalle mukaan toimiakseen heidän apulaisenaan.

6 En als zij het eiland doorgegaan waren tot Pafos toe, vonden zij een zekeren tovenaar, een valse profeet, een Jood, wiens naam was Bar-Jezus;

He kulkivat tämän jälkeen koko saaren läpi ja kertoivat Jeesuksesta kaikissa kaupungeissa. Pafossa he tapasivat juutalaisen noidan, Barjeesuksen, joka esiintyi profeettana. Tämä oli asettunut taloksi maaherra Sergius Pauluksen luo, joka oli hyvin viisas mies. Maaherra kutsui Barnabaan ja Sauluksen kuullakseen, mitä nämä puhuivat Jumalasta.

7 Welke was bij den stadhouder Sergius Paulus, een verstandigen man. Deze, Barnabas en Saulus tot zich geroepen hebbende, zocht zeer het Woord Gods te horen.

8 Maar Elymas, de tovenaar (want alzo wordt zijn naam overgezet), wederstond hen, zoekende den stadhouder van het geloof af te keren.

Barjeesus, jonka kreikkalainen nimi oli Elymas, tuli kuitenkin väliin ja yritti estää Sergius Paulusta uskomasta Jumalaan.

9 Doch Saulus (die ook Paulus genaamd is), vervuld met den Heiligen Geest, en de ogen op hem houdende, zeide:

Saulus, jota oli alettu sanoa myös Paavaliksi, katsoi silloin ankarasti Elymasta ja sanoi Pyhän Hengen täyttämänä:

10 O gij kind des duivels, vol van alle bedrog, en van alle arglistigheid, vijand van alle gerechtigheid, zult gij niet ophouden te verkeren de rechte wegen des Heeren?

»Sinä olet saatanan asialla, olet ovela ja kiero. Etkö jo lakkaa vastustamasta Jumalaa ja hänen hyvyyttään?

11 En nu zie, de hand des Heeren is tegen u, en gij zult blind zijn, en de zon niet zien voor een tijd. En van stonde aan viel op hem donkerheid en duisternis: en rondom gaande, zocht hij, die hem met de hand mochten leiden.

Herra rankaisee sinua: tulet joksikin aikaa sokeaksi.» Elymas menetti heti näkönsä ja kuljeskeli avuttomana ympäriinsä pyytäen, että joku taluttaisi häntä.

12 Als de stadhouder zag, hetgeen geschied was, toen geloofde hij, verslagen zijnde over de leer des Heeren.

Kun maaherra näki, mitä oli tapahtunut, hän uskoi ja ihmetteli Jumalan voimaa.

13 En Paulus, en die met hem waren, van Pafos afgevaren zijnde, kwamen te Perge, een stad in Pamfylie. Maar Johannes, van hen scheidende, keerde weder naar Jeruzalem.

Paavali matkusti seuralaisineen laivalla Pafosta Vähään-Aasiaan ja nousi maihin Pergen satamassa. Johannes palasi sieltä Jerusalemiin.

14 En zij, van Perge het land doorgaande, kwamen te Antiochie, een stad in Pisidie; en gegaan zijnde in de synagoge op den dag des sabbats, zaten zij neder.

Barnabas ja Paavali jatkoivat matkaa Pisidian Antiokiaan. Sapattina he menivät synagogaan jumalanpalvelukseen.

15 En na het lezen der wet en der profeten, zonden de oversten der synagogen tot hen, zeggende: Mannen broeders, indien er enig woord van vertroosting tot het volk in u is, zo spreekt.

Kun Mooseksen ja profeettojen kirjoja oli tavan mukaan luettu, vieraat saivat synagogan johtajilta sanan: »Veljet, jos teillä on jotain sanottavaa seurakunnalle, niin puhukaa.»

16 En Paulus stond op, en wenkte met de hand, en zeide: Gij Israelietische mannen, en gij, die God vreest, hoort toe.

Paavali nousi, viittasi kädellään tervehdykseksi ja aloitti: »Kuulkaa, israelilaiset ja te muut, jotka kunnioitatte Jumalaa!

17 De God van dit volk Israel heeft onze vaderen uitverkoren, en het volk verhoogd, als zij vreemdelingen waren in het land Egypte, en heeft hen met een hogen arm daaruit geleid.

Israelin Jumala valitsi esi-isämme ja auttoi heidät ihmeellisellä tavalla pois Egyptistä, jossa he olivat orjina.

18 En heeft omtrent den tijd van veertig jaren hun zeden verdragen in de woestijn.

Hän hoiti heitä hyvin neljäkymmentä vuotta kestäneen autiomaamatkan aikana.

19 En zeven volken uitgeroeid hebbende in het land Kanaan, heeft Hij hun door het lot het land derzelve uitgedeeld.

Sitten hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja antoi Israelille näiden alueen. Noin neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluttua tulivat kansan johtajiksi tuomarit. Heidän jälkeensä kansaa johti profeetta Samuel.

20 En daarna omtrent vierhonderd en vijftig jaren, gaf Hij hun rechters, tot op Samuel, den profeet.

21 En van toen aan begeerden zij een koning; en God gaf hun Saul, den zoon van Kis, een man uit den stam van Benjamin, veertig jaren.

Kansa tahtoi kuningasta, ja Jumala antoi sille Saulin, Benjaminin sukuun kuuluvan Kiisin pojan. Saul hallitsi neljäkymmentä vuotta,

22 En dezen afgezet hebbende, verwekte Hij hun David tot een koning; denwelken Hij ook getuigenis gaf, en zeide: Ik heb gevonden David, den zoon van Jesse; een man naar Mijn hart, die al Mijn wil zal doen.

mutta sitten Jumala antoi hänen tilalleen kuninkaaksi Daavidin. Jumala sanoi:’Daavid, Iisain poika, on minun mieleiseni ihminen, sillä hän tottelee minua.’

23 Van het zaad dezes heeft God Israel, naar de belofte, verwekt den Zaligmaker Jezus;

Daavidin jälkeläisistä Jumala on antanut lupauksensa mukaan Israelille vapauttajan, Jeesuksen.

24 Als Johannes eerst al den volke Israels voor Zijn aankomst, gepredikt had den doop der bekering.

Ennen hänen tuloaan Johannes Kastaja julisti voimakkaasti, että jokaisen israelilaisen oli luovuttava synnistä ja tultava Jumalan luo.

25 Doch als Johannes den loop vervulde, zeide hij: Wien meent gijlieden, dat ik ben? Ik ben de Christus niet; maar ziet, Hij komt na mij, Wien ik niet waardig ben de schoenen Zijner voeten te ontbinden.

Kun Johannes oli suorittanut tehtävänsä, hän kysyi:’Pidättekö minua Messiaana? Hän tulee pian, ja häneen verrattuna minä en ole mitään.’

26 Mannen broeders, kinderen van het geslacht Abrahams, en die onder u God vrezen, tot u is het woord dezer zaligheid gezonden.

Tämä pelastus koskee meitä kaikkia, sekä Aabrahamin jälkeläisiä että teitä muita, jotka kunnioitatte Jumalaa.

27 Want die te Jeruzalem wonen, en hun oversten, Dezen niet kennende, hebben ook de stemmen der profeten, die op elken sabbat dag gelezen worden, Hem veroordelende, vervuld;

Jerusalemin juutalaiset ja heidän johtajansa tappoivat Jeesuksen, niin kuin oli ennustettukin. He eivät tajunneet kuka hän oli, vaikka olivat kuulleet joka sapatti, mitä profeetat olivat kirjoittaneet hänestä.

28 En geen oorzaak des doods vindende, hebben zij van Pilatus begeerd, dat Hij zou gedood worden.

He eivät keksineet mitään syytä, mistä hän olisi ansainnut kuolemantuomion, mutta kuitenkin he vaativat Pilatusta surmauttamaan hänet.

29 En als zij alles volbracht hadden, wat van Hem geschreven was, namen zij Hem af van het hout, en legden Hem in het graf.

Kun kaikki hänen kuolemaansa koskevat ennustukset olivat toteutuneet, hänet otettiin alas ristiltä ja haudattiin.

30 Maar God heeft Hem uit de doden opgewekt;

Mutta Jumala herätti hänet eloon!

31 Welke gezien is geweest, vele dagen lang, van degenen, die met Hem opgekomen waren van Galilea tot Jeruzalem, die Zijn getuigen zijn bij het volk.

Seuraavien päivien aikana monet, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta Jerusalemiin, näkivät hänet useita kertoja. He puhuvat jatkuvasti tästä kaikille.

32 En wij verkondigen u de belofte, die tot de vaderen geschied is,

Barnabas ja minä olemme myös täällä tuomassa teille tätä hyvää uutista. Lupaus, jonka Jumala antoi esi-isillemme, on toteutunut meidän aikanamme, kun Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Toisessa psalmissa sanotaan juuri Jeesuksesta:’Sinä olet minun poikani, jonka tänään synnytin.’

33 dat namelijk God dezelve vervuld heeft aan ons, hun kinderen, als Hij Jezus verwekt heeft. Gelijk ook in den tweeden psalm geschreven staat: Gij zijt Mijn Zoon, heden heb Ik U gegenereerd.

34 En dat Hij Hem uit de doden heeft opgewekt, alzo dat Hij niet meer zal tot verderving keren, heeft Hij aldus gezegd: Ik zal ulieden de weldadigheden Davids geven, die getrouw zijn;

Jumala oli luvannut, ettei Jeesus enää kuolisi. Raamatussa hän vakuuttaa:’Annan teidän kokea jotakin ihmeellistä, jonka lupasin Daavidille.’

35 Waarom hij ook in een anderen psalm zegt: Gij zult Uw Heilige niet over geven, om verderving te zien.

Toisessa kohdassa hän ilmaisee vielä selvemmin tarkoituksensa sanoessaan:’Jumala ei anna Pyhänsä joutua maatumaan.’

36 Want David, als hij in zijn tijd den raad Gods gediend had, is ontslapen, en is bij zijn vaderen gelegd; en heeft wel verderving gezien;

Hän ei tarkoittanut Daavidia, joka kuoli sen jälkeen kun oli palvellut aikalaisiaan Jumalan tahdon mukaan. Hänet haudattiin, ja hänen ruumiinsa tuli maaksi.

37 Maar Hij, Dien God opgewekt heeft, heeft geen verderving gezien.

Jumala herätti elämään toisen, jonka ruumis siis ei maatunut.

38 Zo zij u dan bekend, mannen broeders, dat door Dezen u vergeving der zonden verkondigd wordt;

Kuulkaa, rakkaat veljet! Tämä Jeesus voi antaa teidän syntinne anteeksi.

39 En dat van alles, waarvan gij niet kondet gerechtvaardigd worden door de wet van Mozes, door Dezen een iegelijk, die gelooft, gerechtvaardigd wordt.

Jokainen, joka uskoo häneen, vapautuu kaikesta syyllisyydestä, mistä Mooseksen laki ei pysty ihmistä vapauttamaan, ja Jumala hyväksyy hänet lapsekseen.

40 Ziet dan toe, dat over ulieden niet kome, hetgeen gezegd is in de profeten:

Toivottavasti teihin ei tarvitse soveltaa profeettojen sanoja:

41 Ziet, gij verachters, en verwondert u, en verdwijnt; want Ik werk een werk in uw dagen, een werk, hetwelk gij niet zult geloven, zo het u iemand verhaalt.

’Kuulkaa ja hukkukaa, totuuden halveksijat, kun ette usko vaikka kuulette kerrottavan, mitä teen teidän elinaikananne.’»

42 En als de Joden uitgegaan waren uit de synagoge, baden de heidenen, dat tegen den naasten sabbat hun dezelfde woorden zouden gesproken worden.

Kun ihmiset lähtivät jumalanpalveluksesta, he pyysivät Paavalia puhumaan heille taas viikon kuluttua.

43 En als de synagoge gescheiden was, volgden velen van de Joden en van de godsdienstige Jodengenoten Paulus en Barnabas; welke tot hen spraken, en hen vermaanden te blijven bij de genade Gods.

Monet juutalaiset ja ulkomaalaiset, jotka olivat olleet synagogassa, lähtivät Paavalin ja Barnabaan perässä. Paavali ja Barnabas kehottivat heitä ottamaan vastaan kaiken hyvän, mitä Jumala tarjosi heille lahjaksi.

44 En op den volgenden sabbat kwam bijna de gehele stad samen, om het Woord Gods te horen.

Seuraavalla viikolla melkein koko kaupunki oli liikkeellä, kun apostolit puhuivat Jumalan sanaa.

45 Doch de Joden, de scharen ziende, werden met nijdigheid vervuld, en wederspraken, hetgeen van Paulus gezegd werd, wedersprekende en lasterende.

Kun juutalaisten johtajat näkivät ihmisjoukon, he vimmastuivat ja väittivät vastaan ivaten, sanoipa Paavali mitä tahansa.

46 Maar Paulus en Barnabas, vrijmoedigheid gebruikende, zeiden: Het was nodig, dat eerst tot u het Woord Gods gesproken zou worden; doch nademaal gij hetzelve verstoot, en uzelven des eeuwigen levens niet waardig oordeelt, ziet, wij keren ons tot de heidenen. (aiōnios g166)

Silloin Paavali ja Barnabas selittivät rohkeasti: »Jumalan sanaa oli ensin tarjottava teille juutalaisille. Koska olette torjuneet sen ja osoittaneet olevanne sopimattomia ikuiseen elämään, viemme hyvän uutisen pakanoille. (aiōnios g166)

47 Want alzo heeft ons de Heere geboden, zeggende: Ik heb u gesteld tot een licht der heidenen, opdat gij zoudt zijn tot zaligheid, tot aan het uiterste der aarde.

Sitä Herra tarkoitti sanoessaan:’Olen tehnyt sinut pakanoiden valoksi, että johtaisit heitä maailman ääristä pelastukseen.’»

48 Als nu de heidenen dit hoorden, verblijdden zij zich, en prezen het Woord des Heeren; en er geloofden zovelen, als er geordineerd waren tot het eeuwige leven. (aiōnios g166)

Kun pakanat kuulivat tämän, he tulivat hyvin iloisiksi. Kaikki, jotka Jumala oli valinnut ikuiseen elämään, uskoivat hänen sanaansa. (aiōnios g166)

49 En het Woord des Heeren werd door het gehele land uitgebreid.

Jumalan sana levisi koko maakuntaan.

50 Maar de Joden maakten op de godsdienstige en eerlijke vrouwen, en de voornaamsten van de stad, en verwekten vervolging tegen Paulus en Barnabas, en wierpen ze uit hun landpalen.

Juutalaisten johtajat yllyttivät uskonnollismielisiä rikkaita naisia ja vaikutusvaltaisia miehiä vastustamaan Paavalia ja Barnabasta. Vieraat ajettiin ulos kaupungista.

51 Doch zij schudden het stof van hun voeten af tegen dezelve, en kwamen te Ikonium.

He pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja menivät Ikonioniin.

52 En de discipelen werden vervuld met blijdschap en met den Heiligen Geest.

Ne, jotka olivat heidän työnsä tuloksena alkaneet uskoa Jeesukseen, saivat kokea suurta iloa, ja Herra täytti heidät Pyhällä Hengellä.