Psalmen 94
1 Jahweh, wrekende God, God der wrake, treed op;
Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2 Verhef U, Rechter der aarde, Vergeld de trotsen wat ze verdienen!
Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3 Hoelang nog zullen de zondaars, o Jahweh, Hoelang nog zullen de boosdoeners juichen?
Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4 Al die booswichten pochen en snoeven, En een hoge toon slaan ze aan!
Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5 Jahweh, ze vertrappen uw volk, En verdrukken uw erfdeel;
Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6 Ze doden weduwen en wezen, Vermoorden die bij ons kwamen wonen.
Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7 En dan zeggen ze nog: Jahweh ziet het niet eens, De God van Jakob merkt het niet!
Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8 Domme kudde, word toch verstandig; Gij dwazen, wanneer wordt gij wijs?
Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9 Zou Hij het niet horen, die het oor heeft geplant, Niet zien, die het oog heeft geschapen;
Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10 Zou Hij, die de volkeren tuchtigt, niet straffen, Onwetend zijn, die den mens onderricht?
Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Neen, Jahweh kent de gedachten der mensen, Hij weet, dat het hersenschimmen zijn.
Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12 Jahweh, gelukkig de man, dien Gij onderricht, En dien Gij leert uit uw wet:
Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13 Hoe hij gelaten moet zijn in dagen van rampspoed, Totdat voor den boze het graf is gedolven;
Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14 Hoe Jahweh zijn volk niet verstoot, En nooit zijn erfdeel verlaat;
Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15 Hoe de brave zijn recht weer verkrijgt, Alle oprechten van hart weer geluk!
Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16 Wie anders neemt het voor mij tegen de boosdoeners op, Wie staat mij tegen de booswichten bij?
Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17 Wanneer Jahweh mij niet te hulp was gekomen, Dan lag ik misschien al lang in het graf.
Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18 Maar als ik denk: nú wankelt mijn voet, Dan steunt mij uw goedheid, o Jahweh;
Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19 En wanneer zware zorgen mij innerlijk drukken, Dan verkwikt uw vertroosting mijn ziel.
Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20 Zoudt Gij iets gemeen hebben met de zetel van onrecht, Die onheil sticht op gezag van de wet;
Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21 Met hen, die het leven der braven belagen, En onschuldig bloed durven straffen?
He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22 Neen, voor mij is Jahweh een toevlucht, Mijn God een veilige Rots;
Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23 Maar hùn vergeldt Hij hun onrecht, En vernielt ze om hun boosheid: Jahweh, onze God!
Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
