Psalmen 63
1 Een psalm van David, toen hij in de woestijn van Juda vertoefde. God, wat verlang ik naar U; mijn God, naar U dorst mijn ziel, Naar U smacht mijn lichaam als een dor en droog land naar het water.
Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
2 Ik blik naar U op in uw heilige woning, Om uw macht en uw glorie te aanschouwen!
Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
3 Ja, uw genade is kostelijker nog dan het leven: Daarom moeten mijn lippen U loven,
Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
4 En wil ik U al mijn dagen prijzen, Mijn handen opheffen in uw Naam.
Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
5 Gij verzadigt mij als met vet en met merg, En mijn mond juicht U toe met jubelende lippen;
Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
6 Nog op mijn legerstede moet ik aan U denken, En in mijn nachtwaken over U peinzen.
Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
7 Want Gij zijt mijn Helper, Ik nestel in de schaduw uwer vleugelen;
Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.
8 Mijn ziel klampt zich aan U vast, En uw rechterhand is mij een stut.
Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
9 Maar zij, die mijn ondergang zoeken, Zullen in de diepten der aarde verzinken;
Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
10 Ze vallen ten prooi aan het zwaard, En worden een buit van de jakhalzen.
Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
11 Doch de Koning zal zich verheugen in God, En wie Hem trouw zweert, zal juichen; Maar de mond van de leugenaars wordt gestopt!
Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.
