Psalmen 50
1 Een psalm van Asaf. De God der goden, Jahweh, spreekt en roept tot de aarde Van de opgang tot de ondergang der zon!
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Van Sion, de kroon der schoonheid, straalt God zijn heerlijkheid uit:
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Hij komt, onze God, en zwijgt niet meer! Verterend vuur gaat voor Hem uit, De stormwind woedt om Hem heen!
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Hij nodigt de hemelen uit, daarboven, En de aarde, om zijn volk te richten:
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 "Brengt Mij mijn getrouwen bijeen, Die door offers het Verbond met Mij sloten!"
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 En de hemelen verkondigen zijn gerechtigheid; Want God begint het gericht.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Hoor, mijn volk, en laat Mij spreken; Het u betuigen, Israël: Ik Jahweh, uw God:
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Niet om uw offers spreek Ik u vrij, Of om uw brandoffers, Mij zonder ophouden gebracht.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 Neen, Ik heb den stier uit uw stallen niet nodig, En geen bokken uit uw kooien.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 Want Mij behoren alle dieren in het woud, Het vee en het wild op de bergen;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 Ik ken alle vogels in de lucht, Van Mij is wat zich beweegt op het veld.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Had Ik honger, Ik behoefde het ú niet te zeggen, Want Mij behoort de aarde met wat ze bevat.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Of zou Ik soms stierenvlees eten, En bokkenbloed drinken?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Neen, breng als uw offer een loflied aan God, Onderhoud uw geloften, den Allerhoogste gebracht,
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 En roep Mij aan in tijden van nood: Dan zal Ik u redden, en gij zult Mij eren.
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Hoe waagt gij het, over mijn geboden te spreken, En uw mond vol te hebben van mijn Verbond,
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 Terwijl gij toch de tucht veracht, En mijn woord in de wind slaat?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Ziet gij een dief, gij loopt terstond met hem mee, En met echtbrekers gaat gij vriendschappelijk om.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Uw mond vloeit over van boosheid, En uw tong weeft bedrog;
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Gij spreekt schande over uw broeder, En werpt smaad op den zoon van uw moeder.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 Dit hebt gij gedaan; en omdat Ik bleef zwijgen, Dacht gij nog: Ik ben niet beter dan gij. Daarom waarschuw Ik u, En breng het u onder het oog.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Godvergetenen, neemt het ter harte; Anders verscheur Ik u, en er is niemand, die u zal redden!
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 Wie een loflied offert, eert Mij waarachtig, En wie deugdzaam leeft, hem toon Ik Gods heil!
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
