Psalmen 44
1 Voor muziekbegeleiding. Van de zonen van Kore; een leerdicht. O God, wij hebben het met eigen oren gehoord, Onze vaderen hebben het ons verteld, Wat Gij gedaan hebt in hun dagen, Met eigen hand in vroeger tijd.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Naties hebt Gij uitgeroeid om hèn te planten, Volkeren geveld, om hèn te doen groeien.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 Neen, niet met hun zwaard namen zij bezit van het Land, Niet hun arm bracht hun zege: Maar het was uw rechterhand en uw arm En het licht van uw aanschijn, omdat Gij ze lief hadt.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Gij waart het, mijn Koning en God, Die Jakob de zege verleende;
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Met úw hulp sloegen wij onze vijanden neer, Door úw Naam trapten wij onze haters tegen de grond;
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 Neen, ik heb niet vertrouwd op mijn boog, En mijn zwaard kon de zege niet schenken.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 Maar Gij hebt ons van onze verdrukkers verlost, En onze haters te schande gemaakt;
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 In God mochten we steeds blijven roemen, En uw Naam in eeuwigheid prijzen!
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Maar nú hebt Gij ons verstoten, ons te schande gemaakt, En trekt niet meer met onze heirscharen op;
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Gij laat ons vluchten voor onze verdrukkers, En onze haters roven ons leeg!
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Gij levert ons als slachtvee uit, En verstrooit ons onder de naties;
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Verkoopt uw volk voor een spotprijs, En geeft het bijna voor niet!
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Gij maakt ons tot smaad onzer buren, Tot spot en hoon voor die ons omringen;
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Gij laat de heidenen over ons schimpen, De volkeren meewarig het hoofd over ons schudden.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Mijn schande staat mij altijd voor ogen, En de schaamte bedekt mijn gelaat,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 Om de praatjes van schimper en spotter, Om de blik van vijand en hater.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 En dit alles trof ons, ofschoon wij U niet hebben vergeten, En uw Verbond niet hebben verbroken.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Ons hart is niet afvallig geworden, Onze schreden dwaalden niet af van uw pad;
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Toch hebt Gij ons naar het oord der jakhalzen verwezen, En ons met de schaduw des doods overdekt.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Of, hadden wij de Naam van onzen God soms vergeten, Onze handen naar vreemde goden geheven:
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Zou God het misschien niet hebben geweten, Hij, die de hartsgeheimen doorgrondt?
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Neen, om Uwentwil blijft men ons wurgen, En worden wij als slachtvee behandeld!
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Sta op dan; waarom zoudt Gij slapen, o Heer! Ontwaak; blijf ons niet altijd verstoten!
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Waarom zoudt Gij uw aanschijn verbergen, Onze nood en ellende vergeten?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 Want onze ziel ligt gebukt in het stof, En ons lichaam kleeft vast aan de grond.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Sta op, ons te hulp! Red ons om wille van uw genade!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
