Psalmen 37

1 Van David. Wees niet afgunstig op zondaars, En benijd de boosdoeners niet;

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

2 Want snel versmachten zij als gras, Verkwijnen als het groen gewas.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

3 Vertrouw op Jahweh, doe enkel wat goed is, Blijf in het land en wees trouw;

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

4 Dan zult gij uw vreugde in Jahweh vinden, En Hij schenkt u wat uw hart maar begeert.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

5 Laat Jahweh uw weg maar bestieren, Verlaat u op Hem: Hij zal hem banen;

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

6 Als de dageraad doet Hij uw gerechtigheid stralen, En als de middagzon uw recht.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

7 Berust in Jahweh, En blijf op Hem hopen. Benijd niet den man, wien het goed gaat, Ofschoon hij bedriegt.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

8 Word niet toornig en maak u niet boos, Wind u niet op: gij maakt het maar erger;

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

9 Want de zondaars worden vernietigd, Maar die op Jahweh vertrouwen, bezitten het Land!

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

10 Een ogenblik maar: en de zondaar is er niet meer; Gij zoekt naar zijn plaats: hij is weg.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

11 Maar de rechtschapenen bezitten het Land, En genieten een heerlijke vrede.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

12 De zondaar belaagt den rechtvaardige, En knarst tegen hem op zijn tanden;

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

13 Maar de Heer lacht hem uit, Want Hij ziet zijn Dag al nabij.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 De bozen trekken hun zwaard en spannen hun boog, Om ongelukkigen en armen te doden, en vromen te slachten;

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

15 Maar het zwaard dringt in hun eigen hart, En hun bogen worden gebroken.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

16 Beter het weinige, dat de rechtvaardige heeft, Dan de geweldige rijkdom der bozen;

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

17 Want de arm der bozen wordt gebroken, Maar voor de rechtvaardigen is Jahweh een stut.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

18 Jahweh zorgt voor de dagen der vromen, En hun erfdeel blijft eeuwig bijeen;

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

19 Ze staan niet verlegen in tijden van rampspoed, Maar worden verzadigd bij hongersnood.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

20 Maar de goddelozen gaan zeker te gronde, En hun kinderen bedelen om brood; Jahweh’s vijanden vergaan als de glorie der velden, En verdwijnen als rook.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

21 De boze moet lenen, en kan niet betalen, De gerechte kan mild zijn en geven;

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

22 Want wien Hij zegent, bezit het Land, Maar wien Hij vervloekt, wordt vernietigd.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

23 Jahweh leidt de schreden der mensen, Hij richt overeind, wiens gedrag Hem behaagt;

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

24 En mocht hij al wankelen, toch zal hij niet vallen, Want Jahweh houdt hem bij de hand.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

25 Ik was jong, en nu ben ik oud: Maar nooit heb ik een vrome verlaten gezien;

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

26 Steeds kan hij nog mild zijn en aan anderen lenen, Zijn nageslacht tot zegen zijn.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

27 Houd u ver van het kwaad, en doe enkel wat goed is, Dan woont gij veilig voor eeuwig;

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

28 Want Jahweh heeft de gerechtigheid lief, En nimmer verlaat Hij zijn vromen. De bozen worden voor eeuwig vernietigd, En het geslacht van de zondaars vergaat;

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

29 Maar de rechtvaardigen bezitten het Land, En blijven er altijd in wonen.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

30 De mond van den rechtvaardige verkondigt de wijsheid, En zijn tong spreekt wat recht is.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

31 Hij draagt de Wet van zijn God in zijn hart; Nooit wankelen zijn schreden.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

32 De boze loert op den vrome, En zoekt hem te doden;

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

33 Maar Jahweh laat hem niet in zijn macht, En duldt geen veroordeling, als men hem richt.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

34 Blijf op Jahweh vertrouwen, En bewandel zijn wegen; Dan stelt Hij u in het bezit van het Land, En zult gij de verdelging der zondaars aanschouwen.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

35 Ik heb een zondaar gezien in zijn vermetele trots, Hoog als een Libanon-ceder;

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

36 Ik ging voorbij: zie, hij was er niet meer; Ik zocht hem, hij was niet te vinden.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

37 Geef acht op den vrome en let op den brave: Het kroost van dien man leeft in vrede;

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

38 Maar de zondaars gaan allen te gronde, De kinderen der bozen worden vernietigd.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

39 Jahweh is het heil van de vromen, Hun toevlucht in tijden van nood;

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

40 Jahweh helpt en beschermt hen tegen de bozen, Hij redt hen, als ze vluchten tot Hem!

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.