Psalmen 34
1 Van David, toen hij zich voor Abimé als een krankzinnige had aangesteld, door hem was weggejaagd, en was heengegaan. Altijd wil ik Jahweh prijzen, Steeds trilt zijn lofzang in mijn mond.
Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
2 Mijn ziel zal roemen in Jahweh; Bedrukten zullen het horen, en juichen.
Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Verheerlijkt Jahweh met mij, Laat ons te zamen zijn Naam verheffen:
Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
4 Ik heb Jahweh gesmeekt; Hij heeft mij verhoord, En mij van al mijn angsten bevrijd.
Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
5 Ziet naar Hem op, dan straalt gij van vreugde, En uw gelaat zal niet blozen van schaamte.
Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
6 Hier is een rampzalige, die om hulp heeft geroepen: Jahweh heeft hem gehoord, en van al zijn ellende verlost.
Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
7 De engel van Jahweh slaat zijn legerplaats op Rond die Hem vrezen, om ze te redden!
Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
8 Smaakt en beseft dan de goedheid van Jahweh; Gelukkig de man, die zijn hoop op Hem stelt.
Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
9 Vreest Jahweh, zijn vromen, Want die Hem duchten, ontbreekt het aan niets;
Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
10 Rijken kunnen verarmen en hongeren, Die Jahweh zoekt, komt niets te kort.
Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
11 Komt nu, kinderen, en luistert naar mij! Ik leer u, hoe men Jahweh moet vrezen,
Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
12 En wie het is, die van het leven geniet, Lengte van dagen zich wenst, om het goede te zien:
Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
13 Bewaar uw tong voor het kwaad, En uw lippen voor leugen;
varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
14 Vlucht het kwaad, doe enkel wat goed is; Zoek de vrede, en jaag hem na!
vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
15 De ogen van Jahweh zijn op de vromen gericht, Zijn oren naar hun smeken gekeerd;
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Maar Jahweh’s aanschijn blikt grimmig tegen de bozen, Om hun gedachtenis van de aarde te delgen.
Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
17 De vromen roepen, en Jahweh verhoort hen, En verlost ze van al hun ellende;
Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
18 Gebroken harten blijft Jahweh nabij, Vermorzelde zielen komt Hij te hulp.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
19 Hoe talrijk de rampen van den rechtvaardige ook zijn, Jahweh redt hem er uit;
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
20 Jahweh is voor al zijn beenderen bezorgd, Niet één daarvan wordt gebroken.
Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
21 De zonde brengt den boze de dood, En wie den rechtvaardige haat, moet het boeten.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
22 Maar zijn dienaars spaart Jahweh het leven; Wie tot Hem vlucht, zal het nimmer berouwen.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
