Psalmen 147
1 Halleluja! Looft Jahweh: want het is goed, Hem te prijzen, Onzen God: want het is lieflijk en schoon, Hem te roemen!
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Jahweh bouwt Jerusalem weer op, En brengt de verstrooiden van Israël bijeen.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Hij is het, die de gebroken harten geneest, En hun wonden verbindt;
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Die het getal van de sterren bepaalt, En ze allen roept bij haar naam.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Groot is onze Heer, geweldig zijn macht, Zijn wijsheid oneindig;
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Jahweh richt de nederigen op, Maar de bozen werpt Hij ter aarde.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Heft Jahweh een jubelzang aan Speelt op de citer voor onzen God:
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Die de hemel met wolken bedekt, En de regen bereidt voor de aarde. Die op de bergen gras doet ontspruiten, En groen voor de beesten, die den mens moeten dienen;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Die aan het vee zijn voedsel geeft, En aan de jonge raven, die er om roepen.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Hij vindt geen vreugde in de sterkte der paarden, Hem verheugen geen krachtige schenkels;
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Maar Jahweh heeft behagen in hen, die Hem vrezen, En die smachten naar zijn genade!
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Breng Jahweh lof, Jerusalem; Sion, loof uw God!
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Want Hij heeft de grendels van uw poorten versterkt, Uw zonen binnen uw muren gezegend,
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 De vrede aan uw grenzen geschonken, U met de bloem der tarwe verzadigd.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Hij is het, die de aarde zijn bevelen stuurt, En haastig rept zich zijn woord:
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Die sneeuw als wolvlokken zendt, Zijn ijzel rondstrooit als as.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Hij werpt zijn hagel bij brokken, En voor zijn koude stollen de wateren;
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Maar Hij stuurt zijn bevel, en ze smelten: Zijn winden waaien, weer stromen de wateren.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Hij maakte Jakob zijn geboden bekend, Israël zijn bevelen en wetten:
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Zo deed Hij voor geen ander volk, Nooit heeft Hij hùn zijn wetten geleerd! Halleluja!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
