Psalmen 122

1 Een bedevaartslied. Wat was ik verheugd, toen men zeide: "Wij trekken op naar Jahweh’s huis!"

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 En nu staan onze voeten Al binnen uw poorten, Jerusalem!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jerusalem, als stad herbouwd, Met burgers, vast aaneen gesloten;

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Waar de stammen naar opgaan, De stammen van Jahweh. Daar is het Israël een wet, De Naam van Jahweh te loven;

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Daar staan de zetels voor het gericht, En het troongestoelte van Davids huis.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Jerusalem, die u liefhebben, Wensen u vrede en heil;

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Vrede zij binnen uw muren, Heil binnen uw burchten!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Om mijn broeders en vrienden Bid ik de vrede over u af;

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Om het huis van Jahweh, onzen God, Wil ik smeken voor uw heil!

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.