Psalmen 107
1 Brengt Jahweh dank, want Hij is goed, En zijn genade duurt eeuwig!
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Zo moeten getuigen, die door Jahweh verlost zijn, En door Hem uit de nood zijn gered;
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 Die Hij van alle kant hierheen heeft gebracht, Van oost en west, van noord en zuid.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Sommigen doolden in woestijn en wildernis rond, Zonder de weg naar hun woonplaats te vinden;
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Ze leden honger en dorst, En hun leven verkwijnde.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Hij bracht ze weer op de veilige weg, Zodat ze hun woonplaats bereikten.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Want den dorstige heeft Hij gelaafd, Den hongerige heeft Hij verzadigd!
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Anderen zaten in duister en donker, In ellende en boeien gekluisterd;
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Want ze hadden zich tegen Gods geboden verzet, En de vermaning van den Allerhoogste veracht;
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Zo was door rampspoed de moed hun ontzonken, En reddeloos stortten ze neer.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Hij haalde ze uit het duister en donker, En verbrak hun boeien.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Want metalen poorten heeft Hij verbrijzeld, Ijzeren grendels in stukken geslagen!
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Anderen werden ziek door hun zondige wandel, Hadden smarten te lijden om hun schuld;
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Alle voedsel begon hun te walgen, En ze stonden al dicht bij de poorten des doods.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Hij sprak: en ze werden genezen, En Hij ontrukte hen weer aan het graf.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 Laat ze dankoffers brengen, En jubelend zijn werken vermelden!
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Anderen staken op schepen in zee, Om handel te drijven op de onmetelijke wateren.
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Ook zij hebben Jahweh’s werken aanschouwd, In de kolken zijn wonderen.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Hij sprak: en er stak een stormwind op, Die zwiepte de golven omhoog;
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Ze vlogen op naar de hemel, ploften neer in de diepten, En vergingen van angst;
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Ze rolden en tuimelden, als waren ze dronken, En al hun zeemanschap was tevergeefs.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Maar ze riepen Jahweh aan in hun nood, En Hij verloste hen van hun angsten:
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Hij bedaarde de storm tot een bries, En de golven legden zich neer;
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Wat waren ze blij, toen het kalm was geworden, En Hij hen naar de verbeide haven geleidde!
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Laat ze Jahweh voor zijn goedheid dan danken, En voor zijn wonderen voor de kinderen der mensen:
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Hem in de volksgemeente roemen, Hem in de raad der oudsten prijzen!
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Rivieren maakt Hij tot steppe, Waterbronnen tot dorstige grond;
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 Vruchtbaar land tot zilte bodem, Om de boosheid van zijn bewoners.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Maar van de steppe maakt Hij een vijver, Waterbronnen van het dorre land;
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Daar zet Hij de hongerigen neer, Om er zich een woonplaats te stichten.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Ze bezaaien hun akkers, beplanten hun gaarden, En oogsten hun vruchten.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Hij zegent hen: ze worden zeer talrijk, En Hij vermeerdert hun vee.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 En nemen ze af in getal, en gaan ze ten onder Door verdrukking, ellende en jammer:
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Dan geeft Hij de tyrannen prijs aan de schande, En laat ze door de wildernis dolen.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Maar den arme heft Hij uit de ellende weer op, En maakt zijn geslacht weer talrijk als kudden:
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 De vromen zien het, en juichen; Maar wat boos is, zwijgt stil.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Wie wijs is, neemt het ter harte, En beseft de goedheid van Jahweh!
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
