Psalmen 104
1 Halleluja! Loof Jahweh, mijn ziel: Jahweh, mijn God, hoog zijt Gij verheven! Gij hebt U met glorie en luister omkleed,
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 En hult U in het licht als een mantel; Gij spant de hemelen uit als een tent,
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 En legt op de wateren uw opperzalen. Gij maakt van de wolken uw wagen, Zweeft op de vleugels van de wind;
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Stelt de stormen aan tot uw boden, Laaiend vuur tot uw knechten.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Gij hebt de aarde op haar pijlers gegrond, Zodat ze voor eeuwig niet wankelt.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 De Oceaan bedekte haar als een kleed, Nog boven de bergen stonden de wateren:
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 Maar ze namen de vlucht voor uw dreigen, Rilden van angst voor de stem van uw donder;
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Toen rezen de bergen, en zonken de dalen Op de plaats, die Gij hun hadt bestemd.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Gij hebt ze grenzen gesteld, die ze niet overschreden, Ze mochten niet meer de aarde bedekken;
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Gij zendt de bronnen in de dalen, En tussen de bergen stromen ze voort;
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 Ze laven al de wilde dieren, En de woudezel lest er zijn dorst;
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Daar nestelen de vogels uit de lucht, En fluiten er tussen de struiken.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Uit uw zalen drenkt Gij de bergen, Door het sap van uw nevel wordt de aarde verzadigd;
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Gij laat voor het vee het gras ontspruiten, En het groen voor wat de mensen dient. Gij roept het graan uit de aarde te voorschijn,
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 En de wijn, die het hart van de mensen verheugt; Olie, om het gelaat te doen glanzen, Brood, dat het hart van de mensen verkwikt.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Jahweh’s bomen drinken zich vol, De Libanon-ceders, die Hij heeft geplant:
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 Waar de vogels zich nestelen, In wier toppen de ooievaar woont.
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 De hoogste bergen zijn voor de gemzen, De klippen een schuilplaats voor bokken.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Gij schiept de maan, om de tijd te bepalen, De zon weet, wanneer ze onder moet gaan.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Maakt Gij het donker, dan wordt het nacht, En sluipen de wilde beesten rond,
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Brullen de leeuwen om buit, En vragen God om hun voedsel.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 De zon gaat op: ze kruipen weg, En leggen zich neer in hun holen;
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Maar de mens tijgt aan zijn werk, En aan zijn arbeid tot aan de avond.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Hoe ontzaglijk zijn uw werken, o Jahweh: Gij hebt ze allen met wijsheid gewrocht! De aarde is vol van uw schepselen,
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Niet minder de zee; Die is groot en geweldig, En het wemelt daarin zonder tal: Beesten, kleine en grote,
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 Monsters trekken er door, Liwjatan dien Gij hebt geschapen, Om er mede te spelen.
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 Allen zien naar U uit, Om voedsel, elk op zijn tijd.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Geeft Gij het: ze eten het op; Gij opent uw hand: ze worden van het goede verzadigd.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Maar verbergt Gij uw aanschijn: Ze verstarren van schrik; Gij ontneemt hun de adem: Ze sterven en keren terug tot hun stof.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Maar Gij zendt weer uw geest: en ze worden geschapen, En Gij vernieuwt het aanschijn der aarde!
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Eeuwig dure de glorie van Jahweh, En blijve Jahweh Zich in zijn werken verheugen;
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Hij, die de aarde beziet: en ze beeft; Die de bergen aanraakt: ze roken!
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Heel mijn leven zal ik zingen voor Jahweh, Mijn God blijven loven, zolang ik besta!
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Moge mijn zang Hèm behagen, En ìk mij in Jahweh verblijden;
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Maar mogen de zondaars van de aarde verdwijnen, En de goddelozen niet blijven bestaan! Loof Jahweh, mijn ziel!
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
