Psalmen 102
1 Gebed van een ongelukkige, als de moed hem ontzinkt, en hij voor Jahweh zijn jammerklacht uitstort. Jahweh, hoor mijn gebed, Mijn jammerklacht dringe tot U door!
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Verberg voor mij uw aanschijn niet, Wanneer het mij bang wordt; Luister naar mij, als ik roep, En verhoor mij toch snel!
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Want als rook gaan mijn dagen voorbij; En mijn gebeente gloeit als een oven;
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Mijn hart is verdroogd en verdord als het gras, Want ik denk er niet aan, mijn brood nog te eten;
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 En door mijn klagen en kermen, Kleeft mijn gebeente aan mijn vlees.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Ik ben als een pelikaan der woestijn, En als een uil tussen puinen;
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Ik kan niet meer slapen, en zit maar te klagen, Als een eenzame mus op het dak.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Mijn vijanden houden niet op, mij te honen, En tegen mij te razen en te vloeken.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Ja, ik eet as als mijn brood, En met tranen meng ik mijn drank;
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 Want Gij hebt om uw gramschap en toorn Mij opgenomen en weggeslingerd!
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Mijn dagen vlieden heen als een schaduw, Ik kwijn weg als het gras.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Maar Gij, Jahweh, blijft eeuwig, En uw Naam van geslacht tot geslacht!
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Gij zult opstaan, en U over Sion ontfermen: Het is tijd, hem genadig te zijn; het uur is gekomen!
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Want uw dienaars hebben zijn stenen lief, En hebben deernis met zijn puinen.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Dan zullen de heidenen de Naam van Jahweh vrezen, Alle vorsten der aarde uw majesteit:
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 Omdat Jahweh Sion herbouwt, En Zich openbaart in zijn glorie;
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Zich tot de bede der verlatenen neigt, En hun gebed niet versmaadt!
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Men schrijve dit op voor een volgend geslacht, Opdat het volk, door Jahweh herschapen, Hem zal prijzen:
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 Als Jahweh weer neerziet Uit zijn heilige woning, En uit de hemel Weer neerblikt op aarde:
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 Om het gekerm der gevangenen te horen, Te verlossen, die ten dode zijn gewijd;
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 En om Jahweh’s Naam in Sion te melden, In Jerusalem zijn lof,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 Wanneer de volkeren zich verzamelen, En de koninkrijken, om Jahweh te dienen!
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Wel heeft Hij midden op mijn weg mijn krachten gebroken, En mijn dagen verkort; maar toch blijf ik bidden:
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Mijn God, neem mij niet weg op de helft mijner dagen; Uw jaren duren van geslacht tot geslacht.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 In den beginne hebt Gij de aarde gegrond, En de hemelen zijn het werk uwer handen!
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Zij zullen vergaan, maar Gij blijft; Als een kleed zullen zij allen verslijten.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Gij verwisselt ze als een mantel, zij zullen verdwijnen; Maar Gij blijft dezelfde, en uw jaren nemen geen einde.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Zo blijven ook de zonen uwer dienaars bestaan, En hun kroost houdt stand voor uw aanschijn!
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
