Spreuken 1
1 Spreuken van Salomon, den zoon van David, Den koning van Israël:
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
2 Ze leren u kennen wijsheid en tucht, Ze geven u begrip voor verstandige woorden;
viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
3 Ze voeden u op tot heilzame tucht, Rechtschapenheid, plichtsbesef en oprechtheid.
taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
4 Aan de onnozelen schenken ze ervaring, Aan jonge mensen doordachte kennis.
mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
5 Als een wijze ze hoort, zal hij zijn inzicht verdiepen, Een verstandig mens zal er ideeën door krijgen;
Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
6 Spreuk en strikvraag zal hij doorzien, De woorden der wijzen en hun problemen.
ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
7 Het ontzag voor Jahweh is de grondslag der wijsheid; Maar ongelovigen lachen om wijsheid en tucht.
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
8 Mijn zoon, luister dus naar de wenken van uw vader, Sla niet in de wind, wat uw moeder u leerde;
Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
9 Want het siert uw hoofd als een krans, Uw hals als een snoer.
sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
10 Mijn zoon, als zondaars u willen verleiden, stem niet toe,
Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
11 Als ze u zeggen: Ga met ons mee, Laat ons loeren op bloed, Laat ons zo maar onschuldigen belagen,
Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
12 Gelijk de onderwereld hen levend verslinden, Als zij, die ten grave dalen, geheel en al; (Sheol h7585)
nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
13 Allerlei kostbare schatten zullen we vinden, Onze huizen vullen met buit;
me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
14 Ge moogt meeloten in onze kring, Eén buidel zullen we samen delen!
heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
15 Mijn zoon, ga dan niet met hen mee, En houd uw voet af van hun pad;
Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
16 Want hun voeten ijlen naar het kwade, En haasten zich, om bloed te vergieten.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
17 Maar zoals het niet geeft, of het net wordt gespannen, Terwijl alle vogels het zien:
Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
18 Zo loeren ze slechts op hun eigen bloed, En belagen ze hun eigen leven!
omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
19 Zo gaat het allen, die uit zijn op oneerlijke winst: Deze beneemt zijn bezitters het leven.
Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
20 De wijsheid roept luid in de straten, Op de pleinen verheft ze haar stem;
Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
21 Ze roept op de tinne der muren, En spreekt aan de ingang der poorten:
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
22 Hoe lang nog, dommen, blijft gij liever onnozel, Blijven de eigenwijzen verwaand, Willen de dwazen van geen wijsheid horen?
Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
23 Keert u tot mijn vermaning; Dan stort ik mijn geest over u uit, En maak u mijn woorden bekend.
Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
24 Maar zo ge weigert, als ik roep, En niemand er op let, als ik mijn hand verhef;
Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
25 Zo ge mijn raad geheel en al in de wind slaat, En van mijn vermaning niet wilt weten:
vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
26 Zal ik lachen, wanneer het u slecht gaat, Zal ik spotten, wanneer uw verschrikking komt als een onweer;
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
27 Wanneer uw ongeluk nadert als een orkaan, Wanneer benauwdheid en angst u overvallen!
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
28 Dan zal men mij roepen, maar zal ik niet antwoorden, Zal men mij zoeken, maar mij niet vinden!
Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
29 Omdat ze van wijsheid niets wilden weten, En het ontzag voor Jahweh niet hebben verkozen,
Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
30 Van mijn raad niets moesten hebben, En al mijn vermaan in de wind hebben geslagen:
eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
31 Zullen ze eten de vrucht van hun wandel, Verzadigd worden met wat ze beraamden.
saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
32 Want de onnozelen komen door hun onverschilligheid om, De dwazen storten door hun lichtzinnigheid in het verderf;
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
33 Maar die naar mij luistert, zal in veiligheid wonen, Bevrijd van de vrees voor de rampen!
Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
