Spreuken 8
1 Waarachtig, de wijsheid roept, De schranderheid verheft haar stem!
Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
2 Zij staat langs de weg op de toppen der hoogten, Op het kruispunt der wegen,
Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3 Opzij van de poorten, aan de ingang der stad, Waar men de poorten betreedt, predikt zij luid:
Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
4 Ik roep tot u, mannen, Ik spreek tot de kinderen der mensen:
"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
5 Leert toch, onnozelen, wat schranderheid is, Verstaat toch, dwazen, wat wijsheid betekent!
Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
6 Luistert, want wat ik zeg is zeker, Wat over mijn lippen komt is juist;
Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
7 Mijn mond spreekt de waarheid, Van leugentaal hebben mijn lippen een afschuw.
sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8 Al mijn woorden zijn oprecht, Niet één ervan is misleidend of vals;
Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
9 Voor wie ze verstaat, zijn ze allen treffend, Voor wie ze wil begrijpen, allen juist.
Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
10 Neemt liever mijn tucht aan dan zilver, Geeft aan kennis de voorkeur boven het fijnste goud;
Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
11 Want de wijsheid is meer waard dan juwelen, Geen kostbaarheid komt haar nabij!
Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12 Ik, wijsheid, ben met overleg vertrouwd, En beschik over weloverwogen kennis;
Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
13 Maar hoogmoed en trots, een slechte levenswandel, En een wispelturige tong zijn een afschuw voor mij.
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14 Ik beschik over raad en beleid, Ik bezit doorzicht en kracht;
Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
15 Door mij zijn de koningen koning, En bepalen de leiders wat recht is;
Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
16 Door mij zijn de vorsten vorst, En zijn alle rechtvaardige rechters in aanzien.
Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
17 Die mij beminnen heb ik lief, En die mij zoeken, zullen mij vinden.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
18 Ik beschik over rijkdom en aanzien, Over duurzame welvaart en voorspoed;
Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19 Mijn vrucht is meer waard dan het edelste goud, Meer dan het fijnste zilver mijn oogst.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
20 Ik wandel op de weg der gerechtigheid, Midden op de paden van het recht:
Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
21 Om die mij beminnen, met bezit te verrijken, En hun schatkamers te vullen.
antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
22 Jahweh schiep mij als zijn eerste gewrocht, Als het eerste werk, dat Hij ooit heeft gemaakt;
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23 Van oudsher ben ik gevormd, Van den beginne, vóór de eerste tijden der aarde.
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Toen er nog geen oceanen waren. was ik geboren, Toen er nog geen bronnen, rijk aan water, bestonden;
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Eer de bergen waren neergelaten, Eer de heuvels ontstonden, werd ik geboren,
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 Eer Hij de aarde had gemaakt en de velden, En alle grondstoffen der wereld.
kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Toen Hij de hemel welfde, was ik aanwezig, Toen Hij een kring trok rond het vlak van de oceaan;
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 Toen Hij daarboven de wolken bevestigde, En de bronnen van de oceaan begonnen te stromen;
kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 Toen Hij de zee haar grenzen stelde, Dat de wateren haar oevers niet zouden overschrijden; Toen Hij de fundamenten der aarde legde:
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 Was ik bij Hem als een troetelkind, Was ik elke dag zijn vermaak, Dartelde ik heel de tijd onder zijn ogen,
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 Spelend op zijn wereldrond, En mij vermakend met de kinderen der mensen.
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Welnu dan kinderen luistert naar mij; Gelukkig zij, die mijn wegen bewaren;
Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Hoort naar de lessen, weest wijs, en verwerpt ze niet. En de wacht houden aan de posten van mijn poorten.
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Gelukkig de mens, die naar mij luistert, Die elke dag aan mijn deuren waken,
Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Wie mij vindt, heeft het leven gevonden, En welbehagen verkregen van Jahweh;
Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Maar wie mij mist, benadeelt zichzelf, En al wie mij haten, beminnen de dood!
Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
