Spreuken 31
1 Wenken voor Lemoeël, den koning van Massa, die zijn moeder hem gaf.
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Mijn zoon, wat zal ik u zeggen; Wat, kind van mijn schoot; Wat, kind van mijn geloften!
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Verkwist uw geld niet aan vrouwen, Schenk uw hart niet aan haar, die koningen verderven;
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Dat past geen koningen, Lemoeël! Het past geen koningen, wijn te drinken; Vorsten mogen niet verzot zijn op drank.
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Anders vergeten zij al drinkend de wet, En verdraaien het recht van alle verdrukten.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Geef de drank maar aan hen, die ontredderd zijn, Schenk wijn aan bedroefden:
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Al drinkend vergeten ze hun armoe, En denken niet meer aan hun zorgen.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Kom op voor hen, die niets weten te zeggen, Voor het recht van allen, die verkwijnen;
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Open uw mond, geef een billijk vonnis, Verschaf recht aan armen en tobbers.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Een flinke vrouw! Men vindt haar niet licht; Haar waarde is hoger dan die van juwelen!
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Haar man kan vast op haar bouwen, Hem ontgaat geen winst.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Ze brengt hem voordeel, zolang hij leeft, Nimmer zal ze hem schaden;
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Ze haalt wol en linnen in huis, En verwerkt die met willige handen.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Als een handelsschip haalt ze van verre haar spijs,
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 En als het nog nacht is, staat ze al op, Bereidt ze het eten voor haar gezin, En wijst haar dienstboden de dagtaak aan.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Na rijp beraad koopt ze een akker, Van wat ze verdiende plant ze een wijngaard;
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Ze gordelt haar lenden met kracht, De handen steekt ze uit de mouwen.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Ze onderzoekt, of haar huishouden loopt, Zelfs in de nacht gaat haar lamp niet uit;
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Ze slaat de hand aan het spinnewiel, Haar vingers grijpen de klos.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Ze is vrijgevig voor den arme, Den behoeftige stopt ze iets toe;
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Voor haar gezin hoeft ze de kou niet te vrezen, Want heel haar gezin heeft een dubbel stel kleren.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Zelf maakt ze haar mantels, Ze gaat in lijnwaad en purper gekleed;
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Ook haar man valt op in de poorten, Waar hij zetelt met de oudsten van het land.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Ze verkoopt de eigengemaakte gewaden, En levert den handelaar gordels;
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Ze is met kracht en voornaamheid bekleed, En kent geen angst voor de komende dag.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Haar mond is vol wijsheid, Een vriendelijke wenk ligt op haar tong:
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Zo gaat ze de gangen na van haar gezin, Niet in ledigheid eet ze haar brood!
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Haar zonen staan op, en prijzen haar gelukkig, Haar man ook geeft haar deze lof:
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 "Menige vrouw weert zich dapper, Maar gij hebt ze allen overtroffen!"
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Bedriegelijk is de bevalligheid, en broos is de schoonheid; Maar een vrouw, die Jahweh vreest, blijft geëerd.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Laat haar genieten van wat haar handen wrochtten, In de poorten zullen haar daden haar prijzen!
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
