Spreuken 2
1 Mijn zoon, als ge mijn woorden aanvaardt, En mijn wenken ter harte neemt,
Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
2 Uw oren te luisteren legt naar de wijsheid, Uw aandacht richt op ervaring;
niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-
3 Ja, als ge om wijsheid roept, En om inzicht uw stem verheft;
niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
4 Als ge er naar streeft als naar geld, En er naar zoekt als naar schatten:
jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,
5 Dan zult ge de vreze voor Jahweh begrijpen, Zult ge vinden de kennis van God.
silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
6 Want Jahweh schenkt wijsheid, Van zijn lippen komen kennis en inzicht;
Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
7 Hij houdt hulp bereid voor de braven, Is een schild voor mensen van onberispelijke wandel;
Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
8 Hij beschermt de paden des rechts, En beveiligt de weg van zijn dienaars!
niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.
9 Dan zult ge verstaan wat recht is en plicht, Recht vooruit gaan op elk goed pad.
Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;
10 Want de wijsheid zal haar intrede doen in uw hart, De kennis zoet zijn voor uw ziel;
sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
11 Het overleg zal over u waken, Het verstand de wacht bij u houden.
taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
12 Zij zullen u behoeden voor de weg van het kwaad, Voor den man, die leugentaal spreekt;
Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;
13 Voor hen, die het rechte pad hebben verlaten, En wandelen op duistere wegen;
niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;
14 Voor hen, wie de misdaad een vreugde is, En die om boze plannen juichen,
niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,
15 Die kronkelwegen gaan, En afdwalen op hun paden.
joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
16 Zij zullen u behoeden voor een vreemde vrouw, Voor een onbekende met haar gladde taal,
Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,
17 Die den vriend van haar jeugd heeft verlaten, Het verbond van haar God heeft vergeten.
joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.
18 Want haar pad helt naar de dood, Naar de schimmen leiden haar wegen.
Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.
19 Wie zich met haar inlaat, keert nooit weerom, Bereikt nimmer de paden des levens!
Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.
20 Zo zult ge het pad der braven bewandelen, En de weg der rechtvaardigen houden.
Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.
21 Want de vromen zullen de aarde bewonen, Alleen de onberispelijken blijven er op;
Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
22 Maar de bozen worden van de aarde verdelgd, De afvalligen eruit weggevaagd!
mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.
