Klaagliederen 3
1 Ik ben de man, die ellende aanschouwde Door de roede van zijn verbolgenheid;
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Hij heeft mij gedreven en opgejaagd De diepste duisternis in;
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Telkens keerde Hij zijn hand tegen mij, Elke dag opnieuw.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Hij heeft mijn vlees en huid doen verkwijnen, Mijn beenderen gebroken;
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Overal rond mij opgestapeld Gal en kommer;
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Mij in het donker doen zitten Als de doden uit aloude tijden.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Hij metselde mij in, zodat ik niet kon ontsnappen, En verzwaarde mijn ketens;
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Hoe ik ook klaagde en schreide, Hij bleef doof voor mijn smeken;
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Hij versperde mijn wegen met stenen, Vernielde mijn paden.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Hij loerde op mij als een beer, Als een leeuw, die in hinderlaag ligt;
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Hij sleurde mij van mijn wegen, om mij te verscheuren, En stortte mij in het verderf;
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Hij spande zijn boog, En maakte mij doel van de pijl.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hij schoot door mijn nieren De pijlen van zijn koker.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Voor alle volken werd ik een hoon, Een spotlied altijd herhaald.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Hij heeft met bitterheid mij verzadigd, Met alsem gedrenkt.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Op kiezel heeft Hij mijn tanden doen bijten, Met as mij gespijsd;
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 De vrede werd mijn ziel ontroofd, Wat geluk is, ken ik niet meer.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Ik zeide: Weg is mijn roemen, Mijn hopen op Jahweh!
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Gedenk toch mijn nood en mijn angst, Mijn alsem en gal!
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Ja, Gij zult zeker gedenken, Hoe mijn ziel gaat gebukt:
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Dit blijf ik altijd bepeinzen, Hierop altijd vertrouwen!
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Neen, Jahweh’s genaden nemen geen einde, Nooit houdt zijn barmhartigheid op:
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Iedere morgen zijn ze nieuw, En groot is uw trouw.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Mijn deel is Jahweh! zegt mijn ziel, En daarom vertrouw ik op Hem!
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Goed is Jahweh voor die op Hem hopen, Voor iedereen, die Hem zoekt;
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Goed is het, gelaten te wachten Op redding van Jahweh;
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Goed is het den mens, zijn juk te dragen Van de prilste jeugd af!
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Hij moet in de eenzaamheid zwijgen, Wanneer Hij het hem oplegt;
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Zijn mond in het stof blijven drukken. Misschien is er hoop;
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Zijn wangen bieden aan hem, die hem slaat, Verzadigd worden met smaad.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Neen, de Heer verlaat niet voor immer De kinderen der mensen!
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Neen, na de kastijding erbarmt Hij zich weer, Naar zijn grote ontferming:
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Want niet van harte plaagt en bedroeft Hij De kinderen der mensen!
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Dat men onder de voeten treedt, Allen, die in het land zijn gevangen:
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Dat men het recht van een ander verkracht Voor het aanschijn van den Allerhoogste:
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 Dat men den naaste geen recht laat geschieden: Zou de Heer dat niet zien?
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Neen, op wiens bevel het ook is geschied, Heeft de Heer het niet geboden?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Komt niet uit de mond van den Allerhoogste Het kwaad en het goed?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Wat klaagt dan de mens bij zijn leven: Laat iedereen klagen over zijn zonde!
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Laten wij ons gedrag onderzoeken en toetsen, En ons tot Jahweh bekeren;
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Heffen wij ons hart op de handen omhoog Tot God in de hemel!
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Wij bleven zondigen, en waren opstandig: Gij kondt geen vergiffenis schenken!
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Toen hebt Gij in toorn u gepantserd en ons achtervolgd, Meedogenloos ons gedood;
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 U gehuld in een wolk, Waar geen bidden doorheen kon;
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Tot vuil en uitschot ons gemaakt Te midden der volken.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Nu sperren allen de mond tegen ons op, Die onze vijanden zijn;
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Nu liggen wij in schrik en strik, Verwoesting, vernieling;
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Nu storten onze ogen beken van tranen Om de ondergang van de dochter van mijn volk.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Rusteloos stromen mijn ogen En zonder verpozing,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Totdat Jahweh neerblikt, Uit de hemel toeziet.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mijn oog doet mij wee Van al het schreien over mijn stad.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Als een vogel maakten ze jacht op mij, Die zonder reden mijn vijanden zijn;
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Zij smoorden mij levend in een put, En wierpen mij nog stenen na;
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Het water stroomde over mijn hoofd, Ik dacht: Nu ben ik verloren!
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Toen riep ik uw Naam aan, o Jahweh, Uit het diepst van de put!
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Gij hebt mijn smeken gehoord, uw oor niet gesloten Voor mijn zuchten en schreien;
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Gij zijt gekomen, toen ik U riep, En hebt gesproken: Wees niet bang!
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Heer, Gij naamt het voor mij op, En hebt mijn leven gered!
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Jahweh, Gij hebt mijn verdrukking gezien, Mij recht verschaft;
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Gij hebt hun wraakzucht aanschouwd, Al hun plannen tegen mij.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Jahweh, Gij hebt hun spotten gehoord, Al hun plannen tegen mij.
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Mijn vijand heeft lippen zowel als gedachten Altijd tegen mij gericht.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Zie toe; want of ze zitten of staan, Een spotlied ben ik voor hen!
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Jahweh, vergeld ze hun daden, Het werk hunner handen!
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Sla hun hart met verblinding, Henzelf met uw vloek;
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Vervolg en verniel ze in gramschap Onder uw hemel, o Jahweh!
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
