Klaagliederen 3
1 Ik ben de man, die ellende aanschouwde Door de roede van zijn verbolgenheid;
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Hij heeft mij gedreven en opgejaagd De diepste duisternis in;
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Telkens keerde Hij zijn hand tegen mij, Elke dag opnieuw.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Hij heeft mijn vlees en huid doen verkwijnen, Mijn beenderen gebroken;
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Overal rond mij opgestapeld Gal en kommer;
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Mij in het donker doen zitten Als de doden uit aloude tijden.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Hij metselde mij in, zodat ik niet kon ontsnappen, En verzwaarde mijn ketens;
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Hoe ik ook klaagde en schreide, Hij bleef doof voor mijn smeken;
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Hij versperde mijn wegen met stenen, Vernielde mijn paden.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Hij loerde op mij als een beer, Als een leeuw, die in hinderlaag ligt;
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Hij sleurde mij van mijn wegen, om mij te verscheuren, En stortte mij in het verderf;
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Hij spande zijn boog, En maakte mij doel van de pijl.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Hij schoot door mijn nieren De pijlen van zijn koker.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Voor alle volken werd ik een hoon, Een spotlied altijd herhaald.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Hij heeft met bitterheid mij verzadigd, Met alsem gedrenkt.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Op kiezel heeft Hij mijn tanden doen bijten, Met as mij gespijsd;
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 De vrede werd mijn ziel ontroofd, Wat geluk is, ken ik niet meer.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Ik zeide: Weg is mijn roemen, Mijn hopen op Jahweh!
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Gedenk toch mijn nood en mijn angst, Mijn alsem en gal!
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Ja, Gij zult zeker gedenken, Hoe mijn ziel gaat gebukt:
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Dit blijf ik altijd bepeinzen, Hierop altijd vertrouwen!
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Neen, Jahweh’s genaden nemen geen einde, Nooit houdt zijn barmhartigheid op:
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Iedere morgen zijn ze nieuw, En groot is uw trouw.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Mijn deel is Jahweh! zegt mijn ziel, En daarom vertrouw ik op Hem!
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Goed is Jahweh voor die op Hem hopen, Voor iedereen, die Hem zoekt;
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Goed is het, gelaten te wachten Op redding van Jahweh;
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Goed is het den mens, zijn juk te dragen Van de prilste jeugd af!
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Hij moet in de eenzaamheid zwijgen, Wanneer Hij het hem oplegt;
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Zijn mond in het stof blijven drukken. Misschien is er hoop;
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Zijn wangen bieden aan hem, die hem slaat, Verzadigd worden met smaad.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Neen, de Heer verlaat niet voor immer De kinderen der mensen!
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Neen, na de kastijding erbarmt Hij zich weer, Naar zijn grote ontferming:
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Want niet van harte plaagt en bedroeft Hij De kinderen der mensen!
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Dat men onder de voeten treedt, Allen, die in het land zijn gevangen:
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 Dat men het recht van een ander verkracht Voor het aanschijn van den Allerhoogste:
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 Dat men den naaste geen recht laat geschieden: Zou de Heer dat niet zien?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Neen, op wiens bevel het ook is geschied, Heeft de Heer het niet geboden?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Komt niet uit de mond van den Allerhoogste Het kwaad en het goed?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Wat klaagt dan de mens bij zijn leven: Laat iedereen klagen over zijn zonde!
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Laten wij ons gedrag onderzoeken en toetsen, En ons tot Jahweh bekeren;
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Heffen wij ons hart op de handen omhoog Tot God in de hemel!
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Wij bleven zondigen, en waren opstandig: Gij kondt geen vergiffenis schenken!
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Toen hebt Gij in toorn u gepantserd en ons achtervolgd, Meedogenloos ons gedood;
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 U gehuld in een wolk, Waar geen bidden doorheen kon;
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Tot vuil en uitschot ons gemaakt Te midden der volken.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Nu sperren allen de mond tegen ons op, Die onze vijanden zijn;
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Nu liggen wij in schrik en strik, Verwoesting, vernieling;
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Nu storten onze ogen beken van tranen Om de ondergang van de dochter van mijn volk.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Rusteloos stromen mijn ogen En zonder verpozing,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Totdat Jahweh neerblikt, Uit de hemel toeziet.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mijn oog doet mij wee Van al het schreien over mijn stad.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Als een vogel maakten ze jacht op mij, Die zonder reden mijn vijanden zijn;
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Zij smoorden mij levend in een put, En wierpen mij nog stenen na;
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Het water stroomde over mijn hoofd, Ik dacht: Nu ben ik verloren!
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Toen riep ik uw Naam aan, o Jahweh, Uit het diepst van de put!
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Gij hebt mijn smeken gehoord, uw oor niet gesloten Voor mijn zuchten en schreien;
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Gij zijt gekomen, toen ik U riep, En hebt gesproken: Wees niet bang!
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Heer, Gij naamt het voor mij op, En hebt mijn leven gered!
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Jahweh, Gij hebt mijn verdrukking gezien, Mij recht verschaft;
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Gij hebt hun wraakzucht aanschouwd, Al hun plannen tegen mij.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Jahweh, Gij hebt hun spotten gehoord, Al hun plannen tegen mij.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Mijn vijand heeft lippen zowel als gedachten Altijd tegen mij gericht.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Zie toe; want of ze zitten of staan, Een spotlied ben ik voor hen!
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Jahweh, vergeld ze hun daden, Het werk hunner handen!
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Sla hun hart met verblinding, Henzelf met uw vloek;
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Vervolg en verniel ze in gramschap Onder uw hemel, o Jahweh!
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
