Job 9
1 Job antwoordde, en sprak:
Job vastasi ja sanoi:
2 Zeker, ik weet wel, dat het zo is; Maar hoe kan een mens tegenover God in zijn recht zijn?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Wanneer hij Hem ter verantwoording wil roepen, Geeft Hij niet eens op de duizendmaal antwoord;
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Wie heeft den Alwijze en den Almachtige Ooit ongedeerd getrotseerd?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Hem, die bergen verzet, en ze merken het niet, Ze onderstboven keert in zijn toorn;
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Die de aarde op haar plaats doet schudden, Haar zuilen trillen ervan;
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Die de zon bevel geeft, niet te stralen, En de sterren onder een zegel legt!
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Die de hemel uitspant, Hij alleen, En voortschrijdt over de golven der zee;
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Die Grote Beer en Orion schiep, Plejaden en het Zuiderkruis;
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Die grootse, ondoorgrondelijke dingen wrocht, En talloze wonderen!
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Zie, Hij gaat mij voorbij, en ik zie het niet, Hij glijdt langs mij heen, ik bemerk het niet;
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Rooft Hij: Wie zal Hem weerhouden? Wie Hem zeggen: Wat doet Gij?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 God, die zijn gramschap niet weerhoudt: Zelfs Ráhabs helpers moesten zich onder Hem krommen!
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Hoe zou ik Hem dan ter verantwoording roepen, Mijn woorden tegenover Hem vinden?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Ik, die geen antwoord krijg, al heb ik ook recht, Maar mijn Rechter om genade moet smeken;
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 En al gaf Hij mij antwoord, als ik riep, Dan geloof ik niet, dat Hij naar mij zou luisteren.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Hij, die mij vertrapt om een kleinigheid En mijn smarten vermeerdert om niet;
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Hij, die mij niet op adem laat komen, Maar mij met bitter wee overstelpt.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Gaat het om kracht: Hij is er, de Sterke! Gaat het om recht: Wie klaagt Hem aan?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Al had ik ook recht, zijn mond veroordeelde mij; Al was ik onschuldig, Hij verklaarde mij schuldig!
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Ben ik onschuldig? Ik weet het zelf nu niet meer. Ik verfoei mijn bestaan: Het is mij allemaal één!
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Maar daarom roep ik het uit: Onschuldigen en schuldigen slaat Hij neer!
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Wanneer zijn gesel plotseling doodt, Lacht Hij met de vertwijfeling van de onschuldigen;
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Is het land aan bozen overgeleverd, Hij bindt nog een blinddoek op het gelaat van de rechters: Want zo Hij het niet doet, Wie doet het dan wel?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Zo vliegen mijn dagen voorbij, Sneller nog dan een ijlbode; Zo vluchten ze weg, Zonder geluk te aanschouwen;
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Ze schieten heen als schepen van riet, Als een adelaar, die zich werpt op zijn prooi.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Denk ik, ik wil mijn jammer vergeten, Weer vrolijk schijnen en blij,
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Dan ben ik weer bang voor al mijn smarten, Wetend, dat Gij mij niet voor onschuldig houdt.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 En wanneer ik dan toch schuldig moet zijn, Waarom doe ik mijn best, om niet?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Al was ik mij nog zo schoon met sneeuw, En reinig mijn handen met zeep,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Toch ploft Gij mij neer in het vuil, Zodat mijn kleren van mij walgen.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Neen, Gij zijt geen mens, zoals ik, dien ik ter verantwoording roep, Zodat wij te zamen voor de rechtbank verschijnen!
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Ach, mocht er een scheidsrechter tussen ons zijn, Die zijn hand op ons beiden kon leggen;
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Die Gods roede van mij weg zou nemen, Zodat de schrik voor Hem mij niet deerde:
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Dan zou ik spreken zonder Hem te vrezen; Maar nu er geen is, neem ik het op voor mijzelf!
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
