Job 8
1 Nu nam Bildad van Sjóeach het woord, en sprak:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Hoe lang nog gaat ge zó voort, En zullen uw woorden als een stormwind loeien?
"Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
3 Zou God het recht soms verkrachten, De Almachtige de gerechtigheid schenden:
Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
4 Wanneer uw kinderen tegen Hem hebben gezondigd, Dan heeft Hij hun slechts hun misdaad vergolden!
Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
5 Maar als gij uw toevlucht neemt tot God, En rein en oprecht tot den Almachtige smeekt:
Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
6 Dan zal Hij van stonde af over u waken, En schenkt Hij u weer een rechtschapen gezin;
jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
7 Dan schijnt uw vroeger lot slechts gering, Wordt ver door uw nieuwe staat overtroffen.
Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
8 Ja, vraag het maar aan het voorgeslacht Geef acht op de bevinding van hun vaderen!
Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
9 Want wij zijn van gisteren, en weten niets, Ons leven op aarde is enkel een schaduw;
Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
10 Maar zij zullen u leren, het u vertellen, En woorden spreken uit hun hart:
He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
11 Schiet het riet op buiten het moeras, Groeien de biezen buiten het water?
'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
12 Het wordt afgesneden, terwijl het nog bloeit, En verdort vóór ieder ander gewas:
Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
13 Zo vergaat het allen, die God vergeten, Wordt de hoop van de bozen te schande!
Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
14 Een herfstdraad is zijn vertrouwen, Zijn toeverlaat een spinneweb;
hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
15 Hij steunt op zijn web, maar dit houdt het niet uit, Hij grijpt het vast, maar het houdt geen stand.
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
16 Vol sappen staat hij in de zon, Zijn ranken verspreiden zich over zijn hof;
Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
17 Zijn wortels kronkelen zich over het grint, En tussen de stenen grijpt hij zich vast.
Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
18 Maar rukt men hem weg van zijn plaats, Dan verloochent ze hem: ik heb u nooit gezien!
Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
19 Zo vergaat zijn leven door de mot Uit het stof ervan schieten anderen op.
Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
20 Neen, God verwerpt den brave niet, En reikt den boze geen hand.
Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
21 Nog wordt uw mond met lachen vervuld, En uw lippen met jubel;
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
22 Maar uw haters worden met schande bedekt, De tent der bozen verdwijnt!
Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
