Job 8
1 Nu nam Bildad van Sjóeach het woord, en sprak:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Hoe lang nog gaat ge zó voort, En zullen uw woorden als een stormwind loeien?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Zou God het recht soms verkrachten, De Almachtige de gerechtigheid schenden:
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Wanneer uw kinderen tegen Hem hebben gezondigd, Dan heeft Hij hun slechts hun misdaad vergolden!
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Maar als gij uw toevlucht neemt tot God, En rein en oprecht tot den Almachtige smeekt:
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 Dan zal Hij van stonde af over u waken, En schenkt Hij u weer een rechtschapen gezin;
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 Dan schijnt uw vroeger lot slechts gering, Wordt ver door uw nieuwe staat overtroffen.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Ja, vraag het maar aan het voorgeslacht Geef acht op de bevinding van hun vaderen!
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Want wij zijn van gisteren, en weten niets, Ons leven op aarde is enkel een schaduw;
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Maar zij zullen u leren, het u vertellen, En woorden spreken uit hun hart:
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Schiet het riet op buiten het moeras, Groeien de biezen buiten het water?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Het wordt afgesneden, terwijl het nog bloeit, En verdort vóór ieder ander gewas:
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Zo vergaat het allen, die God vergeten, Wordt de hoop van de bozen te schande!
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Een herfstdraad is zijn vertrouwen, Zijn toeverlaat een spinneweb;
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Hij steunt op zijn web, maar dit houdt het niet uit, Hij grijpt het vast, maar het houdt geen stand.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Vol sappen staat hij in de zon, Zijn ranken verspreiden zich over zijn hof;
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 Zijn wortels kronkelen zich over het grint, En tussen de stenen grijpt hij zich vast.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Maar rukt men hem weg van zijn plaats, Dan verloochent ze hem: ik heb u nooit gezien!
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Zo vergaat zijn leven door de mot Uit het stof ervan schieten anderen op.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Neen, God verwerpt den brave niet, En reikt den boze geen hand.
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Nog wordt uw mond met lachen vervuld, En uw lippen met jubel;
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Maar uw haters worden met schande bedekt, De tent der bozen verdwijnt!
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
