Job 22
1 Weer nam Elifaz van Teman het woord, en sprak:
Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
2 Handelt de mens soms ten bate van God? Neen, ten eigen bate is men wijs.
Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
3 Heeft de Almachtige er voordeel van, als ge vroom zijt, Of profijt, zo ge onberispelijk leeft?
Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
4 Bestraft Hij u soms om uw godsvrucht, Daagt Hij u daarom voor het gerecht?
Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
5 Is het niet om uw grote boosheid, Om uw fouten, zonder eind?
Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
6 Ja, zonder noodzaak neemt ge pand van uw broeders, En trekt de berooiden de kleren uit;
Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
7 Den dorstige geeft ge geen water, Den hongerige onthoudt ge zijn brood.
Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
8 Den man met de vuist moet het land toebehoren, En de gunsteling moet het bewonen;
Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
9 Maar de weduwen zendt ge zonder iets heen, De armen der wezen slaat ge stuk!
Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
10 En daarom zijt ge van strikken omringd, Plotseling verbijsterd van schrik;
Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
11 Is uw licht verduisterd, zodat ge niet ziet, Slaat de stortvloed over u heen!
Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
12 Woont God niet hoog in de hemel? Zie eens, hoe hoog de sterren staan!
Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
13 Maar gij besluit er uit: Wat kan God weten, Of richten door de wolken heen?
Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
14 Het zwerk is een sluier voor Hem, zodat Hij niet ziet, Hij wandelt rond op het hemelgewelf.
Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
15 Wilt ge de weg van vroeger bewandelen Die de boosdoeners hebben betreden:
Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
16 Die vóór hun tijd zijn weggesleurd, Toen de vloed hun grondvesten wegspoelde?
Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
17 Die tot God durfden zeggen: Weg van ons! Wat kan de Almachtige ons doen?
Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
18 Hij had hun huizen met voorspoed gevuld, En Zich niet met de plannen der bozen bemoeid.
Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
19 De vromen zien het met vreugde, De onschuldige drijft de spot met hen:
Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
20 "Waarachtig, hun have vernield, Hun overvloed door het vuur verteerd!"
Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
21 Verzoen u met Hem, dan leeft ge in vrede, Dan wordt uw rijkdom weer groot;
Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
22 Neem de onderrichting aan uit zijn mond, En bewaar zijn woord in uw hart.
Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
23 Wanneer ge vol ootmoed u tot den Almachtige bekeert, De ongerechtigheid uit uw tent verwijdert:
Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
24 Dan zult ge het goud als stof gaan schatten, Het Ofirgoud als kiezel der beken.
Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
25 Want de Almachtige zal het fijnste goud voor u zijn, En stapels van zilver;
Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
26 Dan zult ge u in den Almachtige verlustigen, En uw aanschijn verheffen tot God.
Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
27 Dan zult ge Hem roepen: Hij zal u verhoren, En ge zult Hem dankoffers brengen;
Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
28 Onderneemt ge iets, het komt tot stand, En het licht zal uw wegen bestralen!
Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
29 Want Hij vernedert de trots, Maar redt, wie de ogen neerslaat;
Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
30 Hij verlost den onschuldige: Door de reinheid uwer handen wordt ook gij dus verlost!
Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.
