2 Samuël 22
1 Ook heeft David tot Jahweh de woorden van dit lied gericht, toen Jahweh hem verlost had uit de hand van al zijn vijanden en ook uit de hand van Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 En hij sprak:
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Jahweh, mijn toevlucht, mijn burcht en mijn veste; Mijn God, mijn rots, waarop ik kan schuilen. Mijn schild, de hoorn van mijn heil, mijn schutse en mijn toevlucht, Mijn redder heeft mij uit de verdrukking verlost.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Ik roep: Geprezen zij Jahweh! En ben van mijn vijand verlost.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 De branding van de dood had mij al gegrepen, De golven van de onderwereld sloegen over mij heen;
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
6 De strikken van het dodenrijk hielden mij vast, De klemmen van de dood lagen voor mij gereed: (Sheol h7585)
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Maar ik riep tot Jahweh in mijn nood, En tot God verhief ik mijn stem. En Hij hoorde mijn stem in zijn vorstelijke woning, Mijn hulpgeroep drong door tot zijn oren:
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Daar schudde en beefde de aarde, Rilden en dreunden de fundamenten des hemels; Want Hij was in woede ontstoken.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Rook steeg op uit zijn neus, Verslindend vuur spoot uit zijn mond, En gloeiende kolen spatten er uit.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Hij boog de hemel, en daalde neer, Grauwe wolken onder zijn voeten.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Hij besteeg den cherub en vloog in het rond, Zwevend op de windewieken.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Hij sloeg de duisternis als een dek om zich heen, Donkere nevels, dreigende wolken waren zijn tent.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 En door de gloed, die voor Hem uitging, Braakten zijn wolken vurige kolen.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 En in de hemel donderde Jahweh, Verhief de Allerhoogste zijn stem;
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Hij schoot zijn pijlen en strooide ze rond, Slingerde bliksems en joeg ze uiteen:
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Open lag de bedding der zee, Het fundament van de aarde kwam bloot; Door het dreigen van Jahweh, Door het snuivend gebries van zijn neus.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Van boven boog Hij Zich neer, greep mij vast, En trok mij weg uit de onstuimige wateren;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Hij verloste mij van mijn grimmigen vijand En van mijn haters, want ze waren te machtig.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Ze waren uitgetrokken op de dag van mijn rampspoed, Maar Jahweh was mijn beschermer;
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Hij beveiligde mij, En bracht mij redding, omdat Hij mij liefhad.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Toen werd mijn gerechtigheid door Jahweh beloond, Mijn reinheid van handen vergolden:
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Want ik had de wegen van Jahweh bewandeld, Niet gezondigd tegen mijn God;
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Ik had al zijn geboden voor ogen gehouden, Niet zijn wetten ontweken;
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Ik was voor Hem zonder smet, Had mij zuiver van zonde bewaard.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Daarom werd mijn gerechtigheid door Jahweh beloond, En mijn reinheid in zijn ogen.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Want voor getrouwen toont Gij U trouw, Voor rechtschapenen rechtschapen,
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Rein voor den reine, Maar voor de listigaards listig;
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Want Gij redt het deemoedige volk, Maar vernedert hovaardige blikken.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Gij zijt, o Jahweh, mijn lamp, Mijn God, die licht in mijn duisternis straalt;
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Met U durf ik de stormloop beginnen, Met mijn God de wallen bespringen.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 God! Volmaakt zijn Zijn wegen, Jahweh’s woord is gelouterd. Hij is voor allen een schild, Die vluchten tot Hem.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Wie toch is God, dan Jahweh alleen; Wie een rots, dan alleen onze God!
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 God! Hij omgordt mij met kracht, En baant mij een veilige weg;
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Hij maakt mijn voeten vlug als hinden, En doet mij de hoogste toppen beklimmen;
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Hij oefent mijn handen ten strijde, Mijn armen tot het spannen van de koperen boog.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Zo hebt Gij mij het schild van uw heil gereikt; Uw goedheid maakte mij groot.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Gij hebt een weg voor mijn stappen gebaand, En mijn voeten wankelden niet.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Ik vervolgde mijn vijanden, haalde ze in, En keerde niet terug, eer ik ze had verslagen.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Ik heb ze verslagen, verpletterd, zodat ze niet opstaan, Maar onder mijn voet blijven liggen.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Gij hebt mij met kracht omgord tot de strijd, Mijn tegenstanders voor mij doen bukken;
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Gij liet mij de rug van mijn vijanden zien. Mijn haters heb ik verdelgd.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Nu huilen ze, maar niemand helpt: Tot Jahweh zelfs, maar Hij antwoordt hun niet;
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Ik vermaal ze als stof der aarde, Vertrap en vertreed ze als slijk op de straten.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Gij hebt mij gered uit de strijd met de volkeren. En mij aan het hoofd van de naties gesteld: Volkeren, die ik niet kende, werden mij dienstbaar,
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Vreemden brachten mij hulde; Nauwelijks hadden ze van mij gehoord, Of ze gehoorzaamden mij;
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Anderen lagen uitgeput neer, En kropen sidderend uit hun burchten.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Leve Jahweh! Gezegend mijn Rots; Hoogverheven de God, de Rots van mijn heil!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Gij hebt mij gewroken, o God, Volkeren aan mij onderworpen;
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Mij van mijn grimmigen vijand verlost, Zege over mijn bestrijders verleend, mij van geweldenaars bevrijd.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Daarom wil ik U prijzen, o Jahweh, Uw naam verheerlijken onder de volken!
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Machtige hulp verleent Hij zijn koning, En genade aan zijn Gezalfde, Aan David en zijn geslacht Voor altijd!
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
